lauantai 5. marraskuuta 2011

Hämärähommia ja ihmettelyä ilkeydestä

Nonyt tulee sitten niitä hevostelukuulumisia.



Pääsin tänään vasta iltapäivästä, noin puoli neljän jälkeen lähtemään tallille. Ulkona alkoi tietenkin siihen aikaan jo hämärtyä (ainakin täällä päin maailmaa), mutta se ei toki menoa haitannut. Ukko oli päättänyt tehdä omistajalleen hieman enemmän töitä tehtäväksi... Pahuksen kurakelit ja mutainen tarha, jossa armas suomenhevoseni rakastaa ylikaiken piehtaroida, hohhoi... Melkein puolisen tuntia meni kunnes sain mutakuorrutteisen monsterini näyttämään hevoselta :D Voi miten toivoisinkaan, että sitä lunta sataisi jo. Näyttäisi paljon valoisammalta ja muutenkin lumi kuuluu talveen. Ja mulle marraskuu yleensä on ollut jo talvea...



No kuitenkin, kuorittuani hevoseni mutakerroksen alta, laitettiin kipinkapin kamppeet niskaan, heijastimet päälle ja menoksi. Menin alkulämmittelyt peltokaistaleella, siinä saatiin mukavasti taivuteltua ja köpöteltyä. Sitten menoksi maastoon. Olin erittäin ylpeä hevosestani tänään, oli niin fiksu herra. Ei minkäänlaista säpsymistä tai kyttäilyä, vaikka rupesi olemaan loppupuolella jo ihan pimeää, että itse juuri ja juuri näin minne ratsastan :D Ehkäpä se pimeys kasvattaa ratsastajan luottamustakin siihen hevoseen. 
Ulle oli oikein tyytyväinen kun sai sitten lopuksi vähän reippaammin laukata. Loppuverryttelyt meni sitten jo oikeastaan säkkipimeässä, mutta eipä se menoa haitannut. Olisi meillä toki noita otsalamppuja, mutta ei ne nekään loppujen lopuksi paljon eteenpäin näytä, ainakaan nuo meidän lamput... :) Ja hyvinhän tuo ilman valoa kuitenkin meni.

Tältä päivältä en, ymmärrettävistä syistä, saanut nyt kuvamateriaalia, joten postauksen kuvat vanhaa matsua. Huomenna voisi yrittää päästä aikaisemmin, jotta uusia kuviakin saisi. Voisi kaivella samalla äiteen koneelta kaikki vanhat kuvat ja selailla niitä ;)


Jurottava suomenhevonen ja piskuinen poni.. sekä ilmeellä vetävä ratsastaja ;D
Sitten otsikon toiseen asiaan. Pohdiskelin tuossa selaillessani tätä kuuluisaa hevosfoorumia, että miten ilkeitä ja katkeroituneita ihmiset nykyään ovat. Etenkin hevospuolella ja etenkin hevostalli.netissä. En voi ymmärtää sitä. Toisia haukutaan, mollataan, arvostellaan... Sen sijaan, että voisi aivan hyvin antaa rakentavaakin palautetta, ystävällisemmin. Miksi Suomessa pitää hevospiireissä olla niin paljon kateutta ja katkeruutta? Vaikka voisi olla ennemmin kannustavuutta ja rohkaisua.
Vai onko nykynuorisolla oikeasti noin paha olla, että se pitää purkaa muihin? Minusta ht.net on niin surullista katsottavaa toisinaan, että melkein olisi jo parempi poistaa koko paikka, tai vähintään laittaa se kirjautumispakko. 
Itse en tämän takia useinkaan käy siellä. Muutaman keskustelun, jotka ovat hyviä ja asiallisia, joista itsekin on saanut apua, olen lisännyt omiin kirjanmerkkeihini. Sitä kautta ei tarvitse sortua menemään sinne osioiden etusivuille ja aukaisemaan niitä epäilyttäviä otsikoita.
Tosin, olen huomannut myös sen, että ihan jotkut asiallisetkin keskustelut kääntyvät tappeluksi sen vuoksi, kun joku uskaltaa mielipiteensä ilmaista. Siinäkin usein ihmettelen sitä, miksi on niin kovin väärin sanoa se oma mielipide. Vai onko se juuri osasyy siihen hevosihmisten katkeroitumiseen? Se, että kun mielipiteet tyrmätään, niin sitä katkeroituu ja kostaa sen muille?
Toivoisin kyllä niin kovasti, että sekin paikka siistiytyisi joskus. Ehkä se on turha toive?

Näihin pohdintoihin ja seuraavaan kertaan siis.

Ei kommentteja: