Väsynyt, mutta iloinen

Tänään olin siis Ahonlaidalla ratsastustunnilla. Kuvia en voi ikävä kyllä teille tarjota, koska kuvaajaa en saanut mukaan, suurin syy lienee tuo pakkanen :-D Pakkasta oli siis tunnin aikoihin jotain -13 astetta. Itse pukeuduin mahdollisimman lämpimästi ja tunnin aikana jo tuntui että liiankin lämpimästi :-D

Tunnille sain ratsukseni Helmen Helinän eli Helinän (eikö ookkin mahdottoman sievä :-). Helinä on siis suomenhevostamma, jolla ikää on yhdeksän vuotta. Oli muuten aivan mahtava tamma ratsastaa! :-) Todella tasaiset askellajit ja kuunteli apuja hyvin.
Tunnilla mentiin puomityöskentelyä ja hypättiinpä me pieni ristikkokin, joskin Helinän mielestä esteellä oli vähintään se 100 cm korkeutta :-D Ensimmäisellä kerralla en lainkaan osannut varautua niin mahtavaan loikkaan ja jäin hieman jälkeen, mutta seuraavilla kerroilla sujui jo hyvin.
Puomityöskentely oli todella opettavaista, mentiin tiukempia teitä ja "sarjaa" ja myös laukanvaihtoa tuli harjoiteltua.

Opettaja oli todella mukava ja kannustava ja osasi opettaa.
Ja niin, mulla todellakin tuli ihan kauhean kuuma siellä tunnilla :-D Todellakin teki hyvää käydä ihan kunnon tunnilla, niin ei tuu itsekään lusmuttua ja matkusteltua siellä hevosen selässä ;-)

Tunti oli sen verran mukava että tulipa varattua jo paikka uudelle tunnille, joka on sitten ensi viikon tiistaina. Sitä innolla sitten odotellessa. Nyt ei voi muuten todeta tuon tunnin jälkeen kuin että väsynyt, mutta iloinen :-)

Nyt hieman kuvaton postaus, mutta ehkä se ei menoa haittaa ;-)

Pitkästä aikaa

Tosiaan, pitkästä aikaa vähän kaikkea ja ennen kaikkea pitkästä aikaa päivittelyä tänne. On ollut hirmuisesti kiireitä viime aikoina ja ei ole oikein jaksanut ja ehtinyt koneen ääreen istahtaa. Viime viikonloppuna tuli hieman surujakin tähän elämään, mutta semmoista se elämä joskus on... Vanhempieni pieni, kolmekuinen suomenpystykorvan pentu kuoli tapaturmaisesti ja se oli kieltämättä kova shokki itse kullekin. En kuitenkaan tahdo enempää puida asiaa tässä blogissani.

Tänään kävin Jasulla taas pitkästä aikaa ratsastamassa, viimeksi kävin sillä ennen joulua. Täällä vain on melko pirtsakka pakkanen. Mutta ratsastus kyllä piristi mukavasti ja Jasukin oli kivalla tuulella. Pitkää lenkkiä ei tehty ja pääasiassa käveltiin, mutta otettiin pieni ravipätkäkin mukaan. Jasu ois ollu innoissaan ja menossa :-D On se niin mainio tamma, jotenki niin sulonen ja ennenkaikkea omalaatuinen tapaus :-)

ihana tukka, eikös ;-)

Huomenna ois tarkoitus mennä Ahonlaidan tallille tunnille tänne Nurmekseen, saas nähdä mitä tulee kun on luvannut huomiseksikin pakkasta ihan reippaasti... Vilukissako, pois se minusta ;-D Nooh, jospa siitä selviis paksulla vaatekerroksella ja jospa opettaja keksisi tarpeeksi tekemistä, jossa tulee lämmin :-D Mukava kyllä mennä tunnille pitkästä aikaa, viimeksi olen ollut opettajan tunnilla viime keväänä kun vielä olin koulussa Seppälässä Kajaanissa. Hyvää vain tekee päästä valvovan silmän alle ;-)
Pidän vain nyt peukkuja ton pakkasen suhteen :-D

Semmoisia kuulumisia tällä kertaa, huomenna ehkä siis kertomusta miten tunti meni ja joku päivä voisi jatkaa elämäni hevoset- postauksia jälleen :-)

Janitalla ja Pullealla Mustalla on arvonta :-)

Eli Janitan ja Santun blogista löytyypi arvonta, sinne vaan osallistumaan :-) Suosittelen blogia muutenkin lämpimästi, on hirmu kiva blogi :-)

Myöskin Pullean Mustan blogista löytyypi arvonta, sinne kans kaikki, palkintona on suloinen satulahuopa :-)

Elämäni hevoset: Sulikka

Näin alkuun kuulumisia ensin ja sitten semmoista että uutta banneria se pukkasi ja omaan silmään on kyllä hieno ;-) Ei ole oma tekemäni, vaan eräs ystävällinen ihminen sen mulle tekaisi. Ite en tosiaan kyllä osaisi tollasta väsätä :-D Kiitokset Suville! :)

Viikonloppu meni mukavasti, ratsasteltua tuli sen verran että lihaksissa kyllä tuntuu jo jonkin verran :-) Lauantaina liikuttelin Ullen ja Lulun ja sunnuntaina Ullen vain.
Ullella menin lauantaina kentällä tehtäviä, harjoiteltiin siirtymisiä ja hallittua menoa ylipäänsä ja oikein kivastihan tuo menikin. Vähän virtaa, mutta ei menoa haitannut. Lululla ratsastin kanssa semmoisen pikasession kentällä. Alku- ja loppukäynnit meen maastakäsin, niin ei tarvii niitä viettää pitkänä ihmisenä siellä selässä ;-D Lulun kanssa ratsastettiin sitten voltteja ja siirtymisiä, lähinnä pohkeiden läpimenoa ja näin. Ja voi että meni poni upeasti! Aivan loistavasti suorastaan. Ei kiukutellu ollenkaan vaan töpsytti niin nätisti kun olla ja voi. Olin oikein ylpeä ponista :-)

Eilen ratsastin sitten Ullen ilman satulaa, noin puolisen tuntia mentiin. Ukko oli oikein hieno ja mallikas, jotenkin tuntuu että herra menee paljon  paremmin ilman satulaa... ;-) Joskin veikkaan että kyse on pääasiassa kuskista itsestään :-D Alla kuvamateriaalia... Viimeinen kuva eli laukkakuva on vähän huonolaatuisempi tapaus, alkaa huomata että rakas kamerani alkaa vedellä viimeisiään... :-D Alkaa pikkuhiljaa kaikki liikekuvat nimittäin mennä tuollaisiksi.

Semmoinen viikonloppu siis. Nyt jatkan toisesta aiheesta, eli elämäni hevoset - "postaussarjasta". Tällä kertaa vuorossa tamma nimeltä Sulikka.

Sulikka oli/on siis suomenhevostamma. Suikkulainen ja sen toisaalta huomasi luonteesta... Semmoinen jurottaja hapannaama :-D Tutustuin siihen joskus vuonna 2003, alettiin siskon kanssa käymään Kuhmossa yhdellä pikkutallilla. Sisko meni Zorbits eli Sorppu (jonka kasvattaja muuten taitaa olla tämä Christie Fagerström, kirjoittanut mm. Ratsutallin tarinoita- kirjan) nimisellä risteytysponiruunalla (tämä poni muuten laukkailee jo taivaslaitumilla), jolla itsekin muutaman kerran menin. Sorpulta muuten tuli tiputtuakin kerran aika railakkaasti, mahalleni tipuin, joskin ei sattunut pahasti, mutta ilmat karkas keuhkoista ja poni paineli häntä soihtuna tallille... :-D Tuo ilmojen karkaaminen keuhkoista ei muuten tunnu kivalta...

Noh, mutta palataanpas asiaan sitten. Sulikka oli hyvin.... opettava hevonen. Ihan tosissaan opettava ja aivan "ihanan" hankala ratsastaa, varsinkin silloin alussa... Tamma ei antanut mitään, ei mitään ilmaiseksi. Sen selässä piti jokainen apu ja jokainen asia tehdä millilleen oikein, muuten tamma kiukutteli, vänkäsi, puski lapa edellä... Ja niin edelleen. Opettajana minulle silloin toimi Kirsi-niminen hevosihminen. Kirsi ei muistaakseni ollut mitenkään kouluttautunut, mutta on ollut suoraan sanoen elämäni paras opettaja. Hyvin tiukka ja vaativa opettaja, jonka katse huomasi joka ikisenkin pikkuisen virheen. Siihen sitten yhdistettynä tosiaan tuo Sulikka niin "soppa oli valmis" :-D Kävin Kirsin tunneilla varmaan ainakin sen neljä-viisi vuotta. Ja kävisin edelleen jos hän vain pitäisi vielä tunteja...

naamaa piti vähän sensuroida koska ilme :-D

Sulikka opetti minulle ihan kamalan paljon, juurikin tuon luonteensa takia. Monta kertaa olin tunnilla lähes itku kurkussa kun tamma vaan punki lapa edellä, kiukutteli, niskotteli, oikoi kulmia jne. Mutta sitkeydellä ja ankaralla kurilla ja opetuksella (:-D) minä pikkuhiljaa sain sen hevosen toimimaan. Sain sen kulkemaan ja ennen kaikkea, opin ratsasastamaan. Olen näin jälkeenpäin ollut todella iloinen, että Sulikka ei antanut mitään ilmaiseksi, vaan asioiden eteen piti tosissaan tehdä töitä. Opin istumaan satulassa suorassa, opin käyttämään apujani siten, että hevonenkin ne ymmärsi, opin olemaan jääräpäinen tarvittaessa... Sulikka opetti todella paljon. Mulla oli tohon hevoseen semmoinen "viha-rakkaussuhde"... :-D Kuitenkin voin sanoa sen olevan yksi elämäni tärkeimmistä hevosista.

♥

Tuolla tallilla ratsastin Sulikan ja Sorpun lisäksi myös mm. sh-ruunilla nimeltä I.T. Tähti "Tähti" ja Mikkolan Luomus "Mikko", sekä kun Sorpusta aika jätti, niin lv-tamma F.L. Barbiella eli "Barbilla".
Tähti oli aivan ihana ruuna, tykkäsin siitä hirmuisesti. Sillä oli tosi kiva luonne ja se oli ratsastaessaki hirmu kiva tapaus, vaikka silloin se toimikin ravurina. Mikko oli myös kiva, joskin sekin oli hieman jääräpäinen suomenhevonen... Silläkin muuten tuli opittua pohkeiden käyttöä, se nimittäin protestoi heti jos annoit väärin niitä pohkeita :-D Mikkokin tosin toimi siinä ohessa ravurina. Mikostakin on jo aika jättänyt, nuorena kuoli, muistaakseni tuli joku keuhkosairaus. Tähti myytiin jossain vaiheessa ratsuksi jonnekin päin.
Barbi oli kiva tamma, joskin hieman säikky toisinaan. Kuitenkin kaikinpuolin mukava tamma.
Alla kuvia näistä hevosista. Tähdestä tosin ei ole digikuvia, kaikki on paperiversioita... Kurkatkaa kuitenkin tähden kuva tuosta sukupostista (klikkaa nimeä)... :-)

Barbi

Siskoni Heli ja Barbi

Mikko 

Mikko (oikealla) ja Pete. Pete asui myös tuolla tallilla, se on Sulikan varsa :-) Petellä en itse ratsastanut, mutta se toimi toisinaan äitini talutusratsuna. Peten oikea nimi on Multi Pete

Tuosta tallista pidin ihan kauheasti ja harmittaa vieläkin se, että Kirsi ei enää pidä tunteja... Voisi kyllä tehdä hyvää käydä Kirsin silmän alla ja kokeilla olisinko Sulikan selässä yhtään sen parempi näiden vuosien jälkeen... :-D Sulikka tosiaan vielä tietääkseni on elossa, ainakin viime syksynä oli kun kengittäjältä kyselin, hän kun omistaa kyseiseltä tallilta hevosen :-)

Lämmöllä tammaa muistellen :-D Kaikki kuvat tuossa taitaa olla vuosilta 2005-2006, en oo ihan varma asiasta :-)

Tervetuloa uusivuosi

Jahhah, se kerkisikin sitten vierähtää hieman aikaa :-) Noh, joulu vietetty ja uusi vuosi vastaanotettu rauhallisissa merkeissä. Hevostellut olen varsin laiskasti tässä joululomani aikana...
Meillä muuten oli tuossa ikävästi uuden vuoden aattona poni kipeänä, ähkynpoikasta jälleen (Lululla oli ähky tuossa joku aika sitten). Meni ohi kävelytyksellä ja parafiiniöljyannoksella. On tuo sen verran sisukas shettis, alle puoleen tuntiin oli ohitse koko homma ja poni oli pian oma ihana (lue: ruokaa kerjäävä) itsensä. Tietoa ei ole mistä se sen sai, ei ollut syönyt mitään epämääräistä ja heinäkin meillä on hyvälaatuista, ei hometta tai mitään.

Noh, näitä sattuu hevoshommissa. Elämäni hevoset-postaukset jatkuu sitten kohtapuoliin, tämä postaus on nyt vain tämmöistä (turhanpäiväistä) päivittelyä :-)

Joulu tosiaan meni ja rauhallisesti menikin. Käytiin Helin kanssa jouluratsastuksella Helunalla ja Ulmarilla ja pollet oli oikein mallikkaasti. Ehkä nekin tietää että oli joulu...? ;-) Sai hevosetkin lahjoja, kummitädiltäni nimittäin tuli iso pussi porkkanoita ja omenaa. Ja Lulu sai jo ennen joulua eräältä pikkutytöltä ihanan pinkin harjan :-)

Uusivuosikin meni rauhassa, meillä ei pollet noista raketeista ees välitä, joskin tuolla "perukassa" ei niitä niin paljoa poksu kuin mitä kaupungin tuntumassa. Joskin veikkaan, että jos meidän pihassa joku ampuisi raketteja niin sitten ne saattaisi jotain asiaan sanoakin, mutta että naapurin ja lähipiirin raketeista eivät oo moksiskaan. Ja ihan hyvä niin :-)

Huomenna meinasin ehkä käydä vielä Ulmarilla ennen tän loman loppua ratsastamassa, mutta saa nyt nähdä, meinaa nimittäin jälleen flunssaa pukata, siihen malliin on kurkku kipeä. Ja juuri kun ehdin  tuossa hihkua että jeejee ei tullu flunssaa vaikka poikaystävälläni se tuossa joululoman aikana oli. Noh, ei voi mitään :-)

Semmoisia pikakuulumisia tällä kertaa, Elämäni hevoset - postaukset jatkukoon tässä ensi viikon mittaan :-)

ps. Yrittäisiköhän tuota olla huomenissa ahkera ja koittaa saada hevosista uusia kuvia? :-D