#1

Päätinpäs nyt aloitella hevosblogin kirjoittelun. Mulla on toinenkin blogi olemassa, mutta koska osa lukijakunnasta kuului sarjaan "ei-hevosihmiset" ja heitä ei kiinnostanut aina kovinkaan lukea joskus pitempiäkin vuodatuksia hevosasioista, päätin sitten aloitella heppajutuille ihan oman blogin.

Eli voisin tähän alkuun kertoa hieman itsestäni. Olen siis 20-vuotias nuori nainen, hevosia olen harrastanut noin kymmenen vuotta. En harrasta kisausta tai treenausta, vaan olen tälläinen "puskaratsastaja". Toki oman kanssa treenataan välillä koulua ja hypätäänkin joskus, mutta se on vain omaksi iloksi treenausta.

Ja kyllä, kuten luit edellisestä lauseesta, minulla on oma hevonen. Omistuksessani siis on herra Suomenhevonen isolla S:llä. Ruuna"poika", 19 vuotta vanha mamman oma ylpeys. Toukokuusta 2008 asti omistuksessa ollut, yhteistä taivalta kuitenkin jo vuodesta -07. Tasoa vahva heB, joskin kun omistaja jaksaa enemmänkin pakertaa, irtoaa myös heA juttuja ja jopa laukanvaihto askeleessakin. Esteitä pompitaan joskus oman mielen virkistykseksi ehkä kerran kuussa. Pieniä enää, kerran on puikkoluu hajonnut, joten pelkuriomistaja ei halua ottaa enää riskejä sen suhteen, vaikka ell silloin sanoikin, että ei pitäisi kummemmin vaikuttaa normaaliin harrastekäyttöön. Joskus huimassa nuoruudessaan ruuna on hypännyt ratsastajan kanssa 110. Hypätä se kyllä tykkää, joskin joskus esteet saattaa olla pelottavan näköisiä ja on otettava hassuja leijonaloikkia...
Jaa niin, haluatte varmaan tietää herra Suomenhevosen nimenkin, jotta tiedätte mistä lukea. Herra Suomenhevonen on nimeltänsä Ulmar. Eli tutummin Ulle tai Ukko tai Ukkeli. Tai milloin mikäkin, rakkaalla lapsella kun on monta nimeä, kuten tavallista.
Punarautias läsipää, kommee ku mikä. Tosin kauneus on katsojan silmässä ja omistaja voi tässä tapauksessa olla hieman puolueellinen, heh. No, alla kuvaa niin voitte itse mielipiteen muodostaa :)

omistajan ylpeys ja silmäterä. (c) Jenni P.

Sitten niihin muihin tapauksiin, jotka varmasti säännöllisesti vierailevat blogissani. Herra Suomenhevosen tallikavereina asustelee lämminverinen Tamma (tosiaan tamma isolla T:llä) ja pieni ja pippurinen shetlanninponitamma. Naisten vallan alla siis joutuu raukka olemaan. Jos näin vitsinä heitetään ;D Tosiasiassa neiti shettis on se jota komentaa nämä kaksi muuta, mutta ei nyt asiasta sen enempää.
Rouva Tamma, eli Racing Kate, tutummin Heluna tai Hellu (tai toisinaan myös Mammaksi kutsutaan) on sisareni omistama amerikkalainen lämminverinen. Vuosimalli on -93 ja entinen ammatti ravuri, nykyinen ammatti on siis ratsu. Saapui meille myöskin toukokuussa 2008. Osaa olla hyvin tammamainen ja tammamaiseen tapaan osaa myös nykäistä herneen syvälle nenäänsä, anteeksi, turpaansa, jos siihen on vain aihetta (aina ei ole välttämättä aihettakaan). Laumamme kiistaton kuningatar ja muiden kyykyttäjä. Ihmisten kanssa taasen toimii erinomaisesti (jos siis ei lasketa sitä että vetäisee toisinaan sen herneen nenään) ja ratsastaessakin on oikein mukava. Koulua menee heC suunnilleen. Osaa myös muita koukeroita, kuten pohkeenväistöä ja takaosan käännöstä. Esteistä kuumuu ja innostuu valtavasti ja omaa suht hyvän hyppytyylinkin. Korkeimmillaan on taidettu rouvalla hypätä noin 70 senttiä.
Toimii myös ajohommissa loistavasti.

Pippuriponimme on sitten nuorin porukasta. 6-vuotias, hieman kakara vielä. Ylikorkeaksi venähtänyt ponin pullukka, jekkuja ja jäyniä ois vaikka millä mitalla. Toimii kuitenkin ihan hyvin ratsastaessa, joskus saattaa tulla pukkeja. Ajoponina myöskin mainio.
Poni, Metsäpirtin Lulu eli Lulu, tuli meille noin vuosi sitten tarkalleen. Sitä ennen on ollut myös kesän 2010 ylläpidossa. Ei vielä varsinaisesti ole omamme.
Allekirjoittanut käy myös toisinaan itse ponipullukan selässä läpiratsastuksilla, ehkä noin 2-5 kertaa kuussa. Painon puolesta pystyn hyvin menemään, mutta koikkakoipena jalkani ovat kyllä turhan pitkät, vaikka en sinänsä niin hirveän pitkä muuten ole :D Valitettavasti täälläpäin ei vain ole sopivia poniratsastajia kunnolla. Onneksi sentään yksi sopiva tyttö käy ratsastamassa ponia.
Koulutustasoltaan Lulu on heÖ, veikkaan vahvasti. Osaa käynnit, ravit, laukat kumpaankin suuntaan, pysähdykset ym jotkut perusjutut. Lisäksi osaa hieman väistää pohjetta (eli pohkeenväistöä). Ponnua ponilla sit taasen on paljonkin, tykkää ja osaa hypätä kun vaan kehtaa :) Korkeimmillaan Lululla on nyt hypätty ratsastajan kanssa noin 60 cm, yksittäisenä taidettu enemmänkin.

pippuriponi

Siinä oli siis meidän laumamme, joka esiintyy blogissani. Lauma asustelee vanhempieni kotona, itse kun en voi vuokrakämpän takapihalle hevosta majottaa ja vuokratallilla pitäminen on opiskelijabudjetillani liian kallista. Ja onhan tuon oman herran mukavempi olla kavereiden kanssa "kotosalla", jossa se on nyt sen reilut kolme vuotta asunut. Stressaava poikakin välillä, eikä viihdy isolla tallilla isossa vilinässä.

Jepjep. Sitten blogissani seikkailee omien lisäksi vuokra/liikutushevoseni. En sanoisi vuokrahepaksi, koska saan ko. hevosella ilmaiseksi mennä tallihommia vastaan. Liikutushevoseni on myöskin suomenhevonen. Tamma, tukkajumala nimeltään Jasun Muisto eli Jasu. Voi kun sellaisen harjan sais omallekin... Alempaa voitte itsekin neitokaisen tukan katsoa ;) Jasu on siis 12-vuotias. Toimii maastoiluhevosena, eli ei oikeastaan osaa kummemmin mitään. Ja ei sillä, omistaa vain lännensatulan. Tosin en valita, lännensatula ois itselläkin haaveissa omalle herralle.
Maastot on aivan upeat, on paikkoja mitä koluta, eikä yhdellä kerralla tosiaankaan kaikkia ehdi käydä. Itselläkin varmasti suurinosa maastoista käymättä vielä, tosin en ole monesti vielä kävässytkään Jasulla ratsastamassa.
Maastoillessa Jasu on oikein kiva hevonen, joskin hyvinkin vauhdikas tapaus :) Reippaus ei kyllä itseä haittaa, onhan tuo oma ruunakin vähän pirtsakampi tapaus.

kommee tukka, eikös?

Mutta tässä nyt vähän avausta tulevasta. Sen verran vielä selvennän, että jos joku miettii miksi mulla on liikutettava kun on omakin, niin asun itse opiskelujeni takia viikot toisella paikkakunnalla kuin oman hevoseni on. Tämä on sinänsä harmi, mielellään omalla menisin enemmänkin kuin vain viikonloppuisin. Onneksi viikoilla äitini kuitenkin liikuttelee herraa, että ei ihan kuitenkaan koko viikkoa seisoksi ;) Jasulla sitten käyn aina kerran viikkoon piristämässä itseäni ;D
Näiden "vakionaamojen" lisäksi varmasti tulee myös muita hevosia esiintymään, toisinaan tulee luultavasti käytyä muilla talleillakin ratsastamassa.

Sellaista siis luvassa. Blogia päivitän kun on päiviteltävää ja luvassa on ainakin hieman enemmän esittelyä herra Suomenhevosesta, sekä sitten postaus omasta hevosharrastuksestani.
Tervetuloa seurailemaan :)