Toipilas

Ajattelin nyt ihan päivitellä muuten vain kuulumisia meidän rintamalta. Ei paljoa kerrottavaa tosin ole, itse en ole nyt päässyt kunnolla lainkaan hevostelemaan erinäisistä syistä.

Otsikkoon viitaten, herra Suomenhevonen on nyt toipilaana sitten. Yksi päivä tässä humpsahti riehkastessaan nurin ja ilmeisesti reväytti takapäänsä, koska takapää oli viikonlopun aikaan todella jäykkä. Heti ravissa huomasi, että jää takapää jälkeen ja liikkui silmiin nähden hyvin jäykästi. Joskin voi olla myös vanhuuden tuomaa jäykkyyttä, koska ei arista takapäätään lainkaan muuten (kävin sen painellen läpi). Nyt sitten herra saa hieman lomailla ja tilataan hieroja tsekkaamaan tilannetta tarkemmin.

Siskoni Ullen ja Lulun kanssa

Eli semmoinen toipilas mulla nyt sitten. Jospa se siitä tokenee :-) Toki herran vanha jalkavamma (TÄÄLLÄ löytyy ko. asiasta lisäinfoa) saattaa myös vaivata ja tehdä jäykkyyttä.

Täällä Nurmeksessakaan en ole nyt heppaillut, viime viikolla piti olla Ahonlaidalla tunti, mutta se peruuntui. Jasullakaan ei ole tullut nyt käytyä... Onneksi ensi viikolla on sitten hiihtoloma niin sitten ehtinee heppaillakin paremmin :-)

Nyt hieman lyhyehkö postaus, mutta tiedätte nyt missä mennään ;-)

Ja taas arvotaan :-)

Elikkäs taas mainostan, että TÄÄLTÄ kivasta blogista löytyy arvonta, jossa voi voittaa söpön heppakukkaro! :-)

Kavioilla&koparoilla- blogissa arvontaa

Elikkäs Jessi arpoo Kavioilla&koparoilla- blogissa, sinneppä siis osallistumaan, palkintona on ihana riimu :-)

Elämäni ilman hevosia

Bongailin tuolta vihreältä heppafoorumilta blogi-keskustelusta kivoja postausideoita, joita luultavasti tässä toteuttelen kun ei aina noita kuulumisiakaan pahemmin ole :-) Elämäni hevoset-postauksista ois vielä pari jossakin vaiheessa tulossa sitten.

Mutta nyt siis tämmöinen postaus kun elämäni ilman hevosia, eli valoitan siis hieman muuta elämääni, ajatuksiani ja harrastuksiani :-)

Olen tosiaan siis vuonna -91 syntynyt nuori nainen, 21 vuotta tulee ikää ensi heinäkuussa. Ikilapsi taidan silti hieman olla, siitä ei mihinkään pääse ;-) Tällä hetkellä asun Pohjois-Karjalassa, toisinsanoen Nurmeksessa. Opiskelen autoasentajaksi ensimmäistä vuotta ja täytyy sanoa että on erittäin omalta tuntunut tuo ala ja kiinnostaa kovastikin :-) Ennen autopuolta olen käynyt lukion ja lukenut ylioppilaaksi keväällä 2010. Sen jälkeen opiskelin vuoden Kajaanissa Seppälän maatalousoppilaitoiksessa luonto-ohjaajaksi, mutta ne opinnot lopetin vuosi sitten keväällä. Kuka tietää, joskus saatan noi opinnot jatkaakin loppuun, ala oli ihan kiva, muttei tuntunut niin hyvältä vielä tuolloin. Luonto-ohjaaja linjani oli siis hevospainoitteinen, vaellusratsastukseen suuntautuva.

viime kevättä, kuva siis Seppälältä. Ratsunani iki-ihana Eetu-Edvard. Sallittakoon nyt yksi hevoskuva tähän postaukseen ;-)

Luonteeltani olen peruspirteä ja sosiaalinen ihminen. Tykkään viettää aikaa yksin, mutta en osaisi silti olla ilman muita ihmisiä :-) Autopuolella olen tullut mainiosti juttuun kaikkien kanssa, suurin osahan siellä siis on poikia. Lisäkseni on kaksi tyttöä, he ovat kakkosvuoden opiskelijoita. Poikien kanssa opiskelu on jotenkin niin mukavan rentoa ja hauskaa, tyttönä siellä myös oppii "pitämään puoliaan", vaikkakin kaikki pojat ovat kyllä ihan mukavia, että ei sillä :-D
Olen kuulemma hyvä kuuntelija, ja kai se on tottakin, kuuntelen mielelläni muita ihmisiä.

Oman pollenmössykän lisäksi minulla on 5 kk ikäinen koiraneiti Siru ja lähes saman ikäinen kissatyttö Ninja. Molemmat ovat oikein ihania tapauksia. Koira on sekarotuinen, sen isä on mittelspiz (meniköhän oikein :-D) ja emä on norjanharmaa/suomenpystykorva. Vilkas pikku neitonen, joka tykkää kovasti leikkimisestä. Vieraille se on hieman arka, mutta kun rauhassa tutustuu niin kaikki on okei.
Ninja-kisu on nimensä mukainen kissa... :-D Vilkas tapaus hänkin ja rakastaa ihmisiä ja ruokaa... Osoittanut taitonsa erinomaisena ruokavarkaana, ihmisten iloksi harmiksi... Osaa myös ihmeellisiä kamikaze-loikkia, jotka saavat ainakin omistajan pyörittelemään päätään. Verhoissa kiipeily on myös neitokaisen mielipuuhaa, ikävä kyllä. Mutta ihan kisuneiti siltikin :-)

Siru-neiti 

mie ja neitonen

kisulihan se siinä

Sitten niitä muita harrastuksia hevostelun ohella. Lenkillä tulee usein laukattua ton koiran kanssa, joten se nyt laskettakoon. Muuten ei ole sen suurempia juttuja, noh, autot ja autoilu kaikenlaisissa muodoissa :-) Tykkään myös todella paljon piirtää, mutta se on viime aikoina hieman jäänyt, pitäs taas joku kerta inspiroitua. En mikään paras piirtäjä ole, mutta on noita töitä kehuttukin :-) Valokuvaus ois kans aika jännää ja kivaa, mutta siihen ei kalusto riitä jos näin sanotaan.

Olen aina ollut sitä mieltä, että olen ehdottomasti iltaihmisiä, mutta nykyään aamulla herääminenkään ei ole niin vaikeaa kuin se joskus oli :-D Ehkä sitä tässä on jo tottunut sitten, nykyään ei tule illallakaan hypittyä hereillä kovin myöhään. Tai sit oon tulossa vanhaksi... No, vitsi vitsinä :-D 

Mutta semmoista tietoa nyt sitten minusta :-) Nakkaanpa tähän loppuun nyt vielä tommosen kyselymuotosen jutskan, josta saa sitten jotakin jänniä perustietoja minusta ;-)

Syntymävuosi: 1991

Pituus/paino: noin 168 cm, painoa en nyt mainitse, mutta ruumiinrakenteeltani olen hoikka

Hiusten ja silmien väri: hiukset punaiset ja silmät sinivihreänharmaat tjtn sinnepäin :-D

Lävistyksiä: kieli, korvat ja kulma

Tatuointeja: kaksi kappaletta, kätösessä tähti ja oikeassa lavassa heponen

Allergiat/sairaudet: refluksitauti ja allerginen sitrushedelmille ja penisilliinille

Pelkään...: minulla on emetofobia. Lisäksi pelkään koppakuoriaisia.

Musiikkimaku: kaikenlainen menee, semmoinen mikä hyvältä kuulostaa :-)

Lempielokuva: näitähän on niin paljon... Vaikea eritellä :-)

Sitä minä vaan...

...että oisipa jo kesä...ja kärpäset :-)

Ystävänpäiväratsastelua

Ensiksi, oikein ihanaa ja suloista ystävänpäivää jokaiselle! ♥ :-)

Tänään mulla siis oli tunti Ahonlaidalla. Tällä kertaa sain tuntiratsukseni torinhevos-ruuna Lakdolin eli Pojun. Poju on 178 cm korkea jättiläinen, joten tähän mennessä isoin hevonen jolla olen mennyt :-D Olo tuntui niiiiin pikkuruiselta sen vieressä seisoessa :-D Hoitaessa Poju oli ihan kiltti, vähän semmoin näpsyttelijä, mutta muuten oikein nätisti oli. Huomasin, että herralla oli tapana ottaa suuhunsa kaikki mitä sai, suitsiessakin käytti varmaan kaikki muut remmit suussa ennen kuolaimia :-D Satulan kanssa meinasi itellä olla probleemia, ei meinannu minun (käsien)pituus riittää...

Ilma ei ollu ratsastuksellisesti ajatellen mikään mainioin, kova tuuli ja luntaki tuli. Alkutunnista harjoitettiin vähän extremeä kun samalla tunnilla kanssani ollut poni säikähti tippuvaa lunta ja syöksyi sieltä takaa tiputtaen ratsastajan :-D Kerkisin tajuta vain että ohops, polle lähtee alta. Poju ei onneksi pahemmin syöksähtänyt ja oli heti hallinnassa ilman sen kummempia. En edes tajunnut että mitä takana tapahtui ennenkuin näin ponin köpöttävän ohi ilman ratsastajaa.
Mutta noh, eikun ratsastaja takas selkään ja tunti jatkumaan.
Tunnilla "koulutuupattiin" ihan kunnolla, harjoiteltiin mm. vastataivutusta ravissa ja laukassa, kevennyksen säätelyä, temmon lisäystä jne. Oli rankkaa, mulla tuli ainakin ihan kauhean kuuma :-)

Poju oli todella mukava ratsastaa, vähän laiskanpuoleinen jota joutui vähän enemmän ajamaan eteen. Aluksi vaati ihan kauheasti totutella sen jättisuuriin askeliin :-D Laukkakin oli todella isoa ja korkeaa ja aluksi siinä oli ongelmia lantion myötäämisen kanssa. Opettajan ohjeilla sekin kuitenkin korjaantui ja laukka rupesi jo tuntumaan todella mukavalta istua.

Tunnin piti tällä kertaa Katja joka käsittääkseni on Ahonlaidan omistaja. Katjakin oli erinomainen opettaja ja hän keskittyi loistavasti istuntaan ja korjasi hyvin minun istuntavirheitäni (joita onneksi ei niin kauheasti ollut :-D ). Parannettavaa oli lähinnä käden asennossa ja siinä lantion myötäämisessä. Pari kertaa myös huomautus pohkeesta :-D
Kaikipuolin siis mukava ja opettavainen tunti, eikä se sääkään loppujen lopuksi haitannut :-) Ensi keskiviikkona sitten uudelleen.

Hengissä ollaan :-D

Huh, se onkin taas vierähtäny jokunen päivä viime postauksesta :-D Nooh, parempi se myöhään kun ei milloinkaan, eikös juu ;-)
Nyt ei ole toisaalta pahemmin mitään ihmeellistä tapahtunutkaan kun se piti noita melko kovia pakkasia. Viime keskiviikkona oli tarkoitus käydä Jasulla, mutta pakkastahan se silloinkin oli joten kävin vain tallihommat tekemässä. Ahonlaidalle olen nyt menossa tiistaina, joten siitä tulee sitten raporttia. Sikäli mikäli en pahemmin sairastu, nyt meinaa nimittäin pukata vähän lämpöä :-D

Eilen kävin Ulmarin ratsastamassa, tehtiin vain käyntiharjoituksia ja muutama ravijuttukin. Mentiin suht rauhallisesti ja melko paljon taivutteluja, ukkeli kun oli perjantaina vähän jäykän oloinen kun Ullen "tätiratsastaja" kävi. Kulki ihan kivasti :-) Loppurentoutumiseksi sitten käytiin pieni pätkä mukavan lumisessa maastossa :-) Toisaalta tykkään talvesta, joka paikassa kuitenkin on niin nättiä kun on lunta.

Viikolla voisin taas olla ahkera ja jatkaa Elämäni hevoset- postauksia, ja olisi tässä mietinnässä pari muutakin "erikoispostausta", jotka voisi toteuttaa :-)
Ja teitä lukijoitakin on jo kertynyt 15 kappaletta, tervetuloa kaikki uudetkin mukaan :-)

No mutta, ei nyt tämän enempää tälle kertaa, hengissä siis ollaan! :-D

Elämäni hevoset: S.O. Taskumatti

Tiistaina en nyt käynytkään sitten tunnilla Ahonlaidalla, lähemmäs -30 oli pakkasta eilen, joten ei ois paljoa tarennu :-D Katsellaan sitten ensi viikolla, jospa noi pakkaset hellittäs.

Nyt onkin sitten hyvä taas jatkaa "sarjassa" elämäni hevoset.




S.O. Taskumatti eli tutummin, "Matti" tai "Masa" on suomenpienhevos ruuna. Matti on entinen liikutettava/hoitohevonen, jonka omisti eräs äitini lapsuudenystävä. Matti oli ori silloin kun hoidin sitä, se ruunattiin vasta myöhemmin. Tutustuin Mattiin muistaakseni vuonna 2005 ja hoidin sitä parin vuoden ajan. Matilla oli ensin kaverina shettis-ori Andy Tinker eli Ville. Ville kuitenkin kuoli talvella -06 sairastelun jälkeen. Villen kuolema oli melko kova pala siskolleni ja minulle, ponista kun ehti tulla hyvin tärkeä meille.

Matti

Ville. Rest in Peace ♥

Villen jälkeen Matille tuli kaveriksi shettis ruuna Lakupekka eli Laku ja hieman myöhemmin sitten suomenhevostamma Hilva.

Matti opetti minulle todella paljon ja sen kanssa sai myös kokeilla miltä oman hevosen omistaminen tuntuisi. Hoidettiin joskus äitini ja siskoni kanssa Mattia & kumppaneita viikonloppuisin, kun omistaja itse oli matkoilla. Matti oli hyvin kiltti ori, tottakai jotain orimaista siinä esiintyi, koska herra oli myös nuori tapaus. Harvemmin sen kanssa mitään sattui, ainoastaan kerran se repi minulta narun käsistä ja laukkaili pitkin pihaa ja hätyytteli aidan yli Hilvaa joka silloin oli kiimassa. Tuolla kerralla mulla ei kuitenkaan ollut kuin normi riimu sillä, joten syy voi olla siinäkin, kuolaimet suussa se nimittäin taluttaessa kuunteli kuin unelma ;-)

Kuten jo ilmenikin, Masa oli luonteeltaan hyvin kiltti. Kaikki hoitohommat sujui kuin vettä vaan, eikä se koskaan koittanut pomotella, näykkiä tai potkia.
Masan kanssa tehtiin piiiiitkiä maastolenkkejä ja nautiskeltiin elämästä ;-)

Masan ohella sitten tuli myös usein ratsastettua Hilvalla ja ajettua Lakulla. Hilva oli kans oikein kiva hevonen, herkkä tamma, mutta toimi hienosti ja pienillä avuilla. Laku oli veijariponi, joskin shettikseksi ei niin kauhean itsepäinen kuitenkaan ;-D

Hilva-rouva

Lakun kanssa kärrylenkiltä tulossa

Matin hoitamisen lopetin sitten Ulmarin tulon aikoihin ja pian sen jälkeen Matin omistaja muutti hevosineen Oulun liepeille. Sen koommin en oo Mattia enää tavannut, ja se harmittaa kyllä. Matti oli mulle hirmuisen tärkeä ja rakas hevonen, olihan se ensimmäinen hoitohevosenikin. Matin nykyisestä olinpaikastakaan en tiedä aivan tarkalleen, Hippoksesta sain kuitenkin selville sen uuden omistajan, joten ehkä voinen sinne suuntaan ottaa yhteyttä joku kaunis päivä.
Mutta paljon jäi ihania muistoja tuosta unelmieni orhista, voi sitten vanhana kiikkustuolissa muistella ;-)