Elämäni hevoset: S.O. Taskumatti

Tiistaina en nyt käynytkään sitten tunnilla Ahonlaidalla, lähemmäs -30 oli pakkasta eilen, joten ei ois paljoa tarennu :-D Katsellaan sitten ensi viikolla, jospa noi pakkaset hellittäs.

Nyt onkin sitten hyvä taas jatkaa "sarjassa" elämäni hevoset.




S.O. Taskumatti eli tutummin, "Matti" tai "Masa" on suomenpienhevos ruuna. Matti on entinen liikutettava/hoitohevonen, jonka omisti eräs äitini lapsuudenystävä. Matti oli ori silloin kun hoidin sitä, se ruunattiin vasta myöhemmin. Tutustuin Mattiin muistaakseni vuonna 2005 ja hoidin sitä parin vuoden ajan. Matilla oli ensin kaverina shettis-ori Andy Tinker eli Ville. Ville kuitenkin kuoli talvella -06 sairastelun jälkeen. Villen kuolema oli melko kova pala siskolleni ja minulle, ponista kun ehti tulla hyvin tärkeä meille.

Matti

Ville. Rest in Peace ♥

Villen jälkeen Matille tuli kaveriksi shettis ruuna Lakupekka eli Laku ja hieman myöhemmin sitten suomenhevostamma Hilva.

Matti opetti minulle todella paljon ja sen kanssa sai myös kokeilla miltä oman hevosen omistaminen tuntuisi. Hoidettiin joskus äitini ja siskoni kanssa Mattia & kumppaneita viikonloppuisin, kun omistaja itse oli matkoilla. Matti oli hyvin kiltti ori, tottakai jotain orimaista siinä esiintyi, koska herra oli myös nuori tapaus. Harvemmin sen kanssa mitään sattui, ainoastaan kerran se repi minulta narun käsistä ja laukkaili pitkin pihaa ja hätyytteli aidan yli Hilvaa joka silloin oli kiimassa. Tuolla kerralla mulla ei kuitenkaan ollut kuin normi riimu sillä, joten syy voi olla siinäkin, kuolaimet suussa se nimittäin taluttaessa kuunteli kuin unelma ;-)

Kuten jo ilmenikin, Masa oli luonteeltaan hyvin kiltti. Kaikki hoitohommat sujui kuin vettä vaan, eikä se koskaan koittanut pomotella, näykkiä tai potkia.
Masan kanssa tehtiin piiiiitkiä maastolenkkejä ja nautiskeltiin elämästä ;-)

Masan ohella sitten tuli myös usein ratsastettua Hilvalla ja ajettua Lakulla. Hilva oli kans oikein kiva hevonen, herkkä tamma, mutta toimi hienosti ja pienillä avuilla. Laku oli veijariponi, joskin shettikseksi ei niin kauhean itsepäinen kuitenkaan ;-D

Hilva-rouva

Lakun kanssa kärrylenkiltä tulossa

Matin hoitamisen lopetin sitten Ulmarin tulon aikoihin ja pian sen jälkeen Matin omistaja muutti hevosineen Oulun liepeille. Sen koommin en oo Mattia enää tavannut, ja se harmittaa kyllä. Matti oli mulle hirmuisen tärkeä ja rakas hevonen, olihan se ensimmäinen hoitohevosenikin. Matin nykyisestä olinpaikastakaan en tiedä aivan tarkalleen, Hippoksesta sain kuitenkin selville sen uuden omistajan, joten ehkä voinen sinne suuntaan ottaa yhteyttä joku kaunis päivä.
Mutta paljon jäi ihania muistoja tuosta unelmieni orhista, voi sitten vanhana kiikkustuolissa muistella ;-)