Elämäni puskaratsastajana

Toipilas

2012-02-28T12:31:00.000-08:00

Ajattelin nyt ihan päivitellä muuten vain kuulumisia meidän rintamalta. Ei paljoa kerrottavaa tosin ole, itse en ole nyt päässyt kunnolla lainkaan hevostelemaan erinäisistä syistä.

Otsikkoon viitaten, herra Suomenhevonen on nyt toipilaana sitten. Yksi päivä tässä humpsahti riehkastessaan nurin ja ilmeisesti reväytti takapäänsä, koska takapää oli viikonlopun aikaan todella jäykkä. Heti ravissa huomasi, että jää takapää jälkeen ja liikkui silmiin nähden hyvin jäykästi. Joskin voi olla myös vanhuuden tuomaa jäykkyyttä, koska ei arista takapäätään lainkaan muuten (kävin sen painellen läpi). Nyt sitten herra saa hieman lomailla ja tilataan hieroja tsekkaamaan tilannetta tarkemmin.

Siskoni Ullen ja Lulun kanssa

Eli semmoinen toipilas mulla nyt sitten. Jospa se siitä tokenee :-) Toki herran vanha jalkavamma (TÄÄLLÄ löytyy ko. asiasta lisäinfoa) saattaa myös vaivata ja tehdä jäykkyyttä.

Täällä Nurmeksessakaan en ole nyt heppaillut, viime viikolla piti olla Ahonlaidalla tunti, mutta se peruuntui. Jasullakaan ei ole tullut nyt käytyä... Onneksi ensi viikolla on sitten hiihtoloma niin sitten ehtinee heppaillakin paremmin :-)

Nyt hieman lyhyehkö postaus, mutta tiedätte nyt missä mennään ;-)

Ja taas arvotaan :-)

2012-02-26T12:55:00.000-08:00

Elikkäs taas mainostan, että TÄÄLTÄ kivasta blogista löytyy arvonta, jossa voi voittaa söpön heppakukkaro! :-)

Kavioilla&koparoilla- blogissa arvontaa

2012-02-24T08:30:00.000-08:00

Elikkäs Jessi arpoo Kavioilla&koparoilla- blogissa, sinneppä siis osallistumaan, palkintona on ihana riimu :-)

Elämäni ilman hevosia

2012-02-21T06:29:00.000-08:00

Bongailin tuolta vihreältä heppafoorumilta blogi-keskustelusta kivoja postausideoita, joita luultavasti tässä toteuttelen kun ei aina noita kuulumisiakaan pahemmin ole :-) Elämäni hevoset-postauksista ois vielä pari jossakin vaiheessa tulossa sitten.

Mutta nyt siis tämmöinen postaus kun elämäni ilman hevosia, eli valoitan siis hieman muuta elämääni, ajatuksiani ja harrastuksiani :-)

Olen tosiaan siis vuonna -91 syntynyt nuori nainen, 21 vuotta tulee ikää ensi heinäkuussa. Ikilapsi taidan silti hieman olla, siitä ei mihinkään pääse ;-) Tällä hetkellä asun Pohjois-Karjalassa, toisinsanoen Nurmeksessa. Opiskelen autoasentajaksi ensimmäistä vuotta ja täytyy sanoa että on erittäin omalta tuntunut tuo ala ja kiinnostaa kovastikin :-) Ennen autopuolta olen käynyt lukion ja lukenut ylioppilaaksi keväällä 2010. Sen jälkeen opiskelin vuoden Kajaanissa Seppälän maatalousoppilaitoiksessa luonto-ohjaajaksi, mutta ne opinnot lopetin vuosi sitten keväällä. Kuka tietää, joskus saatan noi opinnot jatkaakin loppuun, ala oli ihan kiva, muttei tuntunut niin hyvältä vielä tuolloin. Luonto-ohjaaja linjani oli siis hevospainoitteinen, vaellusratsastukseen suuntautuva.

viime kevättä, kuva siis Seppälältä. Ratsunani iki-ihana Eetu-Edvard. Sallittakoon nyt yksi hevoskuva tähän postaukseen ;-)

Luonteeltani olen peruspirteä ja sosiaalinen ihminen. Tykkään viettää aikaa yksin, mutta en osaisi silti olla ilman muita ihmisiä :-) Autopuolella olen tullut mainiosti juttuun kaikkien kanssa, suurin osahan siellä siis on poikia. Lisäkseni on kaksi tyttöä, he ovat kakkosvuoden opiskelijoita. Poikien kanssa opiskelu on jotenkin niin mukavan rentoa ja hauskaa, tyttönä siellä myös oppii "pitämään puoliaan", vaikkakin kaikki pojat ovat kyllä ihan mukavia, että ei sillä :-D
Olen kuulemma hyvä kuuntelija, ja kai se on tottakin, kuuntelen mielelläni muita ihmisiä.

Oman pollenmössykän lisäksi minulla on 5 kk ikäinen koiraneiti Siru ja lähes saman ikäinen kissatyttö Ninja. Molemmat ovat oikein ihania tapauksia. Koira on sekarotuinen, sen isä on mittelspiz (meniköhän oikein :-D) ja emä on norjanharmaa/suomenpystykorva. Vilkas pikku neitonen, joka tykkää kovasti leikkimisestä. Vieraille se on hieman arka, mutta kun rauhassa tutustuu niin kaikki on okei.
Ninja-kisu on nimensä mukainen kissa... :-D Vilkas tapaus hänkin ja rakastaa ihmisiä ja ruokaa... Osoittanut taitonsa erinomaisena ruokavarkaana, ihmisten ~~iloksi~~ harmiksi... Osaa myös ihmeellisiä kamikaze-loikkia, jotka saavat ainakin omistajan pyörittelemään päätään. Verhoissa kiipeily on myös neitokaisen mielipuuhaa, ikävä kyllä. Mutta ihan kisuneiti siltikin :-)

Siru-neiti

mie ja neitonen

kisulihan se siinä

Sitten niitä muita harrastuksia hevostelun ohella. Lenkillä tulee usein laukattua ton koiran kanssa, joten se nyt laskettakoon. Muuten ei ole sen suurempia juttuja, noh, autot ja autoilu kaikenlaisissa muodoissa :-) Tykkään myös todella paljon piirtää, mutta se on viime aikoina hieman jäänyt, pitäs taas joku kerta inspiroitua. En mikään paras piirtäjä ole, mutta on noita töitä kehuttukin :-) Valokuvaus ois kans aika jännää ja kivaa, mutta siihen ei kalusto riitä jos näin sanotaan.

Olen aina ollut sitä mieltä, että olen ehdottomasti iltaihmisiä, mutta nykyään aamulla herääminenkään ei ole niin vaikeaa kuin se joskus oli :-D Ehkä sitä tässä on jo tottunut sitten, nykyään ei tule illallakaan hypittyä hereillä kovin myöhään. Tai sit oon tulossa vanhaksi... No, vitsi vitsinä :-D

Mutta semmoista tietoa nyt sitten minusta :-) Nakkaanpa tähän loppuun nyt vielä tommosen kyselymuotosen jutskan, josta saa sitten jotakin jänniä perustietoja minusta ;-)

Syntymävuosi: 1991

Pituus/paino: noin 168 cm, painoa en nyt mainitse, mutta ruumiinrakenteeltani olen hoikka

Hiusten ja silmien väri: hiukset punaiset ja silmät sinivihreänharmaat tjtn sinnepäin :-D

Lävistyksiä: kieli, korvat ja kulma

Tatuointeja: kaksi kappaletta, kätösessä tähti ja oikeassa lavassa heponen

Allergiat/sairaudet: refluksitauti ja allerginen sitrushedelmille ja penisilliinille

Pelkään...: minulla on emetofobia. Lisäksi pelkään koppakuoriaisia.

Musiikkimaku: kaikenlainen menee, semmoinen mikä hyvältä kuulostaa :-)

Lempielokuva: näitähän on niin paljon... Vaikea eritellä :-)

Sitä minä vaan...

2012-02-19T09:52:00.000-08:00

...että oisipa jo kesä...ja kärpäset :-)

Ystävänpäiväratsastelua

2012-02-14T09:28:00.000-08:00

Ensiksi, oikein ihanaa ja suloista ystävänpäivää jokaiselle! ♥ :-)

Tänään mulla siis oli tunti Ahonlaidalla. Tällä kertaa sain tuntiratsukseni torinhevos-ruuna Lakdolin eli Pojun. Poju on 178 cm korkea jättiläinen, joten tähän mennessä isoin hevonen jolla olen mennyt :-D Olo tuntui niiiiin pikkuruiselta sen vieressä seisoessa :-D Hoitaessa Poju oli ihan kiltti, vähän semmoin näpsyttelijä, mutta muuten oikein nätisti oli. Huomasin, että herralla oli tapana ottaa suuhunsa kaikki mitä sai, suitsiessakin käytti varmaan kaikki muut remmit suussa ennen kuolaimia :-D Satulan kanssa meinasi itellä olla probleemia, ei meinannu minun (käsien)pituus riittää...

Ilma ei ollu ratsastuksellisesti ajatellen mikään mainioin, kova tuuli ja luntaki tuli. Alkutunnista harjoitettiin vähän extremeä kun samalla tunnilla kanssani ollut poni säikähti tippuvaa lunta ja syöksyi sieltä takaa tiputtaen ratsastajan :-D Kerkisin tajuta vain että ohops, polle lähtee alta. Poju ei onneksi pahemmin syöksähtänyt ja oli heti hallinnassa ilman sen kummempia. En edes tajunnut että mitä takana tapahtui ennenkuin näin ponin köpöttävän ohi ilman ratsastajaa.
Mutta noh, eikun ratsastaja takas selkään ja tunti jatkumaan.
Tunnilla "koulutuupattiin" ihan kunnolla, harjoiteltiin mm. vastataivutusta ravissa ja laukassa, kevennyksen säätelyä, temmon lisäystä jne. Oli rankkaa, mulla tuli ainakin ihan kauhean kuuma :-)

Poju oli todella mukava ratsastaa, vähän laiskanpuoleinen jota joutui vähän enemmän ajamaan eteen. Aluksi vaati ihan kauheasti totutella sen jättisuuriin askeliin :-D Laukkakin oli todella isoa ja korkeaa ja aluksi siinä oli ongelmia lantion myötäämisen kanssa. Opettajan ohjeilla sekin kuitenkin korjaantui ja laukka rupesi jo tuntumaan todella mukavalta istua.

Tunnin piti tällä kertaa Katja joka käsittääkseni on Ahonlaidan omistaja. Katjakin oli erinomainen opettaja ja hän keskittyi loistavasti istuntaan ja korjasi hyvin minun istuntavirheitäni (joita onneksi ei niin kauheasti ollut :-D ). Parannettavaa oli lähinnä käden asennossa ja siinä lantion myötäämisessä. Pari kertaa myös huomautus pohkeesta :-D
Kaikipuolin siis mukava ja opettavainen tunti, eikä se sääkään loppujen lopuksi haitannut :-) Ensi keskiviikkona sitten uudelleen.

Hengissä ollaan :-D

2012-02-12T09:42:00.000-08:00

Huh, se onkin taas vierähtäny jokunen päivä viime postauksesta :-D Nooh, parempi se myöhään kun ei milloinkaan, eikös juu ;-)
Nyt ei ole toisaalta pahemmin mitään ihmeellistä tapahtunutkaan kun se piti noita melko kovia pakkasia. Viime keskiviikkona oli tarkoitus käydä Jasulla, mutta pakkastahan se silloinkin oli joten kävin vain tallihommat tekemässä. Ahonlaidalle olen nyt menossa tiistaina, joten siitä tulee sitten raporttia. Sikäli mikäli en pahemmin sairastu, nyt meinaa nimittäin pukata vähän lämpöä :-D

Eilen kävin Ulmarin ratsastamassa, tehtiin vain käyntiharjoituksia ja muutama ravijuttukin. Mentiin suht rauhallisesti ja melko paljon taivutteluja, ukkeli kun oli perjantaina vähän jäykän oloinen kun Ullen "tätiratsastaja" kävi. Kulki ihan kivasti :-) Loppurentoutumiseksi sitten käytiin pieni pätkä mukavan lumisessa maastossa :-) Toisaalta tykkään talvesta, joka paikassa kuitenkin on niin nättiä kun on lunta.

Viikolla voisin taas olla ahkera ja jatkaa Elämäni hevoset- postauksia, ja olisi tässä mietinnässä pari muutakin "erikoispostausta", jotka voisi toteuttaa :-)
Ja teitä lukijoitakin on jo kertynyt 15 kappaletta, tervetuloa kaikki uudetkin mukaan :-)

No mutta, ei nyt tämän enempää tälle kertaa, hengissä siis ollaan! :-D

Elämäni hevoset: S.O. Taskumatti

2012-02-01T08:43:00.000-08:00

Tiistaina en nyt käynytkään sitten tunnilla Ahonlaidalla, lähemmäs -30 oli pakkasta eilen, joten ei ois paljoa tarennu :-D Katsellaan sitten ensi viikolla, jospa noi pakkaset hellittäs.

Nyt onkin sitten hyvä taas jatkaa "sarjassa" elämäni hevoset.

S.O. Taskumatti eli tutummin, "Matti" tai "Masa" on suomenpienhevos ruuna. Matti on entinen liikutettava/hoitohevonen, jonka omisti eräs äitini lapsuudenystävä. Matti oli ori silloin kun hoidin sitä, se ruunattiin vasta myöhemmin. Tutustuin Mattiin muistaakseni vuonna 2005 ja hoidin sitä parin vuoden ajan. Matilla oli ensin kaverina shettis-ori Andy Tinker eli Ville. Ville kuitenkin kuoli talvella -06 sairastelun jälkeen. Villen kuolema oli melko kova pala siskolleni ja minulle, ponista kun ehti tulla hyvin tärkeä meille.

Matti

Ville. Rest in Peace ♥

Villen jälkeen Matille tuli kaveriksi shettis ruuna Lakupekka eli Laku ja hieman myöhemmin sitten suomenhevostamma Hilva.

Matti opetti minulle todella paljon ja sen kanssa sai myös kokeilla miltä oman hevosen omistaminen tuntuisi. Hoidettiin joskus äitini ja siskoni kanssa Mattia & kumppaneita viikonloppuisin, kun omistaja itse oli matkoilla. Matti oli hyvin kiltti ori, tottakai jotain orimaista siinä esiintyi, koska herra oli myös nuori tapaus. Harvemmin sen kanssa mitään sattui, ainoastaan kerran se repi minulta narun käsistä ja laukkaili pitkin pihaa ja hätyytteli aidan yli Hilvaa joka silloin oli kiimassa. Tuolla kerralla mulla ei kuitenkaan ollut kuin normi riimu sillä, joten syy voi olla siinäkin, kuolaimet suussa se nimittäin taluttaessa kuunteli kuin unelma ;-)

Kuten jo ilmenikin, Masa oli luonteeltaan hyvin kiltti. Kaikki hoitohommat sujui kuin vettä vaan, eikä se koskaan koittanut pomotella, näykkiä tai potkia.
Masan kanssa tehtiin piiiiitkiä maastolenkkejä ja nautiskeltiin elämästä ;-)

Masan ohella sitten tuli myös usein ratsastettua Hilvalla ja ajettua Lakulla. Hilva oli kans oikein kiva hevonen, herkkä tamma, mutta toimi hienosti ja pienillä avuilla. Laku oli veijariponi, joskin shettikseksi ei niin kauhean itsepäinen kuitenkaan ;-D

Hilva-rouva

Lakun kanssa kärrylenkiltä tulossa

Matin hoitamisen lopetin sitten Ulmarin tulon aikoihin ja pian sen jälkeen Matin omistaja muutti hevosineen Oulun liepeille. Sen koommin en oo Mattia enää tavannut, ja se harmittaa kyllä. Matti oli mulle hirmuisen tärkeä ja rakas hevonen, olihan se ensimmäinen hoitohevosenikin. Matin nykyisestä olinpaikastakaan en tiedä aivan tarkalleen, Hippoksesta sain kuitenkin selville sen uuden omistajan, joten ehkä voinen sinne suuntaan ottaa yhteyttä joku kaunis päivä.
Mutta paljon jäi ihania muistoja tuosta unelmieni orhista, voi sitten vanhana kiikkustuolissa muistella ;-)

Väsynyt, mutta iloinen

2012-01-25T10:29:00.000-08:00

Tänään olin siis Ahonlaidalla ratsastustunnilla. Kuvia en voi ikävä kyllä teille tarjota, koska kuvaajaa en saanut mukaan, suurin syy lienee tuo pakkanen :-D Pakkasta oli siis tunnin aikoihin jotain -13 astetta. Itse pukeuduin mahdollisimman lämpimästi ja tunnin aikana jo tuntui että liiankin lämpimästi :-D

Tunnille sain ratsukseni Helmen Helinän eli Helinän (eikö ookkin mahdottoman sievä :-). Helinä on siis suomenhevostamma, jolla ikää on yhdeksän vuotta. Oli muuten aivan mahtava tamma ratsastaa! :-) Todella tasaiset askellajit ja kuunteli apuja hyvin.
Tunnilla mentiin puomityöskentelyä ja hypättiinpä me pieni ristikkokin, joskin Helinän mielestä esteellä oli vähintään se 100 cm korkeutta :-D Ensimmäisellä kerralla en lainkaan osannut varautua niin mahtavaan loikkaan ja jäin hieman jälkeen, mutta seuraavilla kerroilla sujui jo hyvin.
Puomityöskentely oli todella opettavaista, mentiin tiukempia teitä ja "sarjaa" ja myös laukanvaihtoa tuli harjoiteltua.

Opettaja oli todella mukava ja kannustava ja osasi opettaa.
Ja niin, mulla todellakin tuli ihan kauhean kuuma siellä tunnilla :-D Todellakin teki hyvää käydä ihan kunnon tunnilla, niin ei tuu itsekään lusmuttua ja matkusteltua siellä hevosen selässä ;-)

Tunti oli sen verran mukava että tulipa varattua jo paikka uudelle tunnille, joka on sitten ensi viikon tiistaina. Sitä innolla sitten odotellessa. Nyt ei voi muuten todeta tuon tunnin jälkeen kuin että väsynyt, mutta iloinen :-)

Nyt hieman kuvaton postaus, mutta ehkä se ei menoa haittaa ;-)

Pitkästä aikaa

2012-01-24T10:16:00.000-08:00

Tosiaan, pitkästä aikaa vähän kaikkea ja ennen kaikkea pitkästä aikaa päivittelyä tänne. On ollut hirmuisesti kiireitä viime aikoina ja ei ole oikein jaksanut ja ehtinyt koneen ääreen istahtaa. Viime viikonloppuna tuli hieman surujakin tähän elämään, mutta semmoista se elämä joskus on... Vanhempieni pieni, kolmekuinen suomenpystykorvan pentu kuoli tapaturmaisesti ja se oli kieltämättä kova shokki itse kullekin. En kuitenkaan tahdo enempää puida asiaa tässä blogissani.

Tänään kävin Jasulla taas pitkästä aikaa ratsastamassa, viimeksi kävin sillä ennen joulua. Täällä vain on melko pirtsakka pakkanen. Mutta ratsastus kyllä piristi mukavasti ja Jasukin oli kivalla tuulella. Pitkää lenkkiä ei tehty ja pääasiassa käveltiin, mutta otettiin pieni ravipätkäkin mukaan. Jasu ois ollu innoissaan ja menossa :-D On se niin mainio tamma, jotenki niin sulonen ja ennenkaikkea omalaatuinen tapaus :-)

ihana tukka, eikös ;-)

Huomenna ois tarkoitus mennä Ahonlaidan tallille tunnille tänne Nurmekseen, saas nähdä mitä tulee kun on luvannut huomiseksikin pakkasta ihan reippaasti... Vilukissako, pois se minusta ;-D Nooh, jospa siitä selviis paksulla vaatekerroksella ja jospa opettaja keksisi tarpeeksi tekemistä, jossa tulee lämmin :-D Mukava kyllä mennä tunnille pitkästä aikaa, viimeksi olen ollut opettajan tunnilla viime keväänä kun vielä olin koulussa Seppälässä Kajaanissa. Hyvää vain tekee päästä valvovan silmän alle ;-)
Pidän vain nyt peukkuja ton pakkasen suhteen :-D

Semmoisia kuulumisia tällä kertaa, huomenna ehkä siis kertomusta miten tunti meni ja joku päivä voisi jatkaa elämäni hevoset- postauksia jälleen :-)

Janitalla ja Pullealla Mustalla on arvonta :-)

2012-01-12T10:56:00.000-08:00

Eli Janitan ja Santun blogista löytyypi arvonta, sinne vaan osallistumaan :-) Suosittelen blogia muutenkin lämpimästi, on hirmu kiva blogi :-)

Myöskin Pullean Mustan blogista löytyypi arvonta, sinne kans kaikki, palkintona on suloinen satulahuopa :-)

Elämäni hevoset: Sulikka

2012-01-09T08:45:00.000-08:00

Näin alkuun kuulumisia ensin ja sitten semmoista että uutta banneria se pukkasi ja omaan silmään on kyllä hieno ;-) Ei ole oma tekemäni, vaan eräs ystävällinen ihminen sen mulle tekaisi. Ite en tosiaan kyllä osaisi tollasta väsätä :-D Kiitokset Suville! :)

Viikonloppu meni mukavasti, ratsasteltua tuli sen verran että lihaksissa kyllä tuntuu jo jonkin verran :-) Lauantaina liikuttelin Ullen ja Lulun ja sunnuntaina Ullen vain.
Ullella menin lauantaina kentällä tehtäviä, harjoiteltiin siirtymisiä ja hallittua menoa ylipäänsä ja oikein kivastihan tuo menikin. Vähän virtaa, mutta ei menoa haitannut. Lululla ratsastin kanssa semmoisen pikasession kentällä. Alku- ja loppukäynnit meen maastakäsin, niin ei tarvii niitä viettää pitkänä ihmisenä siellä selässä ;-D Lulun kanssa ratsastettiin sitten voltteja ja siirtymisiä, lähinnä pohkeiden läpimenoa ja näin. Ja voi että meni poni upeasti! Aivan loistavasti suorastaan. Ei kiukutellu ollenkaan vaan töpsytti niin nätisti kun olla ja voi. Olin oikein ylpeä ponista :-)

Eilen ratsastin sitten Ullen ilman satulaa, noin puolisen tuntia mentiin. Ukko oli oikein hieno ja mallikas, jotenkin tuntuu että herra menee paljon paremmin ilman satulaa... ;-) Joskin veikkaan että kyse on pääasiassa kuskista itsestään :-D Alla kuvamateriaalia... Viimeinen kuva eli laukkakuva on vähän huonolaatuisempi tapaus, alkaa huomata että rakas kamerani alkaa vedellä viimeisiään... :-D Alkaa pikkuhiljaa kaikki liikekuvat nimittäin mennä tuollaisiksi.

Semmoinen viikonloppu siis. Nyt jatkan toisesta aiheesta, eli elämäni hevoset - "postaussarjasta". Tällä kertaa vuorossa tamma nimeltä Sulikka.

Sulikka oli/on siis suomenhevostamma. Suikkulainen ja sen toisaalta huomasi luonteesta... Semmoinen jurottaja hapannaama :-D Tutustuin siihen joskus vuonna 2003, alettiin siskon kanssa käymään Kuhmossa yhdellä pikkutallilla. Sisko meni Zorbits eli Sorppu (jonka kasvattaja muuten taitaa olla tämä Christie Fagerström, kirjoittanut mm. Ratsutallin tarinoita- kirjan) nimisellä risteytysponiruunalla (tämä poni muuten laukkailee jo taivaslaitumilla), jolla itsekin muutaman kerran menin. Sorpulta muuten tuli tiputtuakin kerran aika railakkaasti, mahalleni tipuin, joskin ei sattunut pahasti, mutta ilmat karkas keuhkoista ja poni paineli häntä soihtuna tallille... :-D Tuo ilmojen karkaaminen keuhkoista ei muuten tunnu kivalta...

Noh, mutta palataanpas asiaan sitten. Sulikka oli hyvin.... opettava hevonen. Ihan tosissaan opettava ja aivan "ihanan" hankala ratsastaa, varsinkin silloin alussa... Tamma ei antanut mitään, ei mitään ilmaiseksi. Sen selässä piti jokainen apu ja jokainen asia tehdä millilleen oikein, muuten tamma kiukutteli, vänkäsi, puski lapa edellä... Ja niin edelleen. Opettajana minulle silloin toimi Kirsi-niminen hevosihminen. Kirsi ei muistaakseni ollut mitenkään kouluttautunut, mutta on ollut suoraan sanoen elämäni paras opettaja. Hyvin tiukka ja vaativa opettaja, jonka katse huomasi joka ikisenkin pikkuisen virheen. Siihen sitten yhdistettynä tosiaan tuo Sulikka niin "soppa oli valmis" :-D Kävin Kirsin tunneilla varmaan ainakin sen neljä-viisi vuotta. Ja kävisin edelleen jos hän vain pitäisi vielä tunteja...

naamaa piti vähän sensuroida koska ilme :-D

Sulikka opetti minulle ihan kamalan paljon, juurikin tuon luonteensa takia. Monta kertaa olin tunnilla lähes itku kurkussa kun tamma vaan punki lapa edellä, kiukutteli, niskotteli, oikoi kulmia jne. Mutta sitkeydellä ja ankaralla kurilla ja opetuksella (:-D) minä pikkuhiljaa sain sen hevosen toimimaan. Sain sen kulkemaan ja ennen kaikkea, opin ratsasastamaan. Olen näin jälkeenpäin ollut todella iloinen, että Sulikka ei antanut mitään ilmaiseksi, vaan asioiden eteen piti tosissaan tehdä töitä. Opin istumaan satulassa suorassa, opin käyttämään apujani siten, että hevonenkin ne ymmärsi, opin olemaan jääräpäinen tarvittaessa... Sulikka opetti todella paljon. Mulla oli tohon hevoseen semmoinen "viha-rakkaussuhde"... :-D Kuitenkin voin sanoa sen olevan yksi elämäni tärkeimmistä hevosista.

♥

Tuolla tallilla ratsastin Sulikan ja Sorpun lisäksi myös mm. sh-ruunilla nimeltä I.T. Tähti "Tähti" ja Mikkolan Luomus "Mikko", sekä kun Sorpusta aika jätti, niin lv-tamma F.L. Barbiella eli "Barbilla".
Tähti oli aivan ihana ruuna, tykkäsin siitä hirmuisesti. Sillä oli tosi kiva luonne ja se oli ratsastaessaki hirmu kiva tapaus, vaikka silloin se toimikin ravurina. Mikko oli myös kiva, joskin sekin oli hieman jääräpäinen suomenhevonen... Silläkin muuten tuli opittua pohkeiden käyttöä, se nimittäin protestoi heti jos annoit väärin niitä pohkeita :-D Mikkokin tosin toimi siinä ohessa ravurina. Mikostakin on jo aika jättänyt, nuorena kuoli, muistaakseni tuli joku keuhkosairaus. Tähti myytiin jossain vaiheessa ratsuksi jonnekin päin.
Barbi oli kiva tamma, joskin hieman säikky toisinaan. Kuitenkin kaikinpuolin mukava tamma.
Alla kuvia näistä hevosista. Tähdestä tosin ei ole digikuvia, kaikki on paperiversioita... Kurkatkaa kuitenkin tähden kuva tuosta sukupostista (klikkaa nimeä)... :-)

Barbi

Siskoni Heli ja Barbi

Mikko

Mikko (oikealla) ja Pete. Pete asui myös tuolla tallilla, se on Sulikan varsa :-) Petellä en itse ratsastanut, mutta se toimi toisinaan äitini talutusratsuna. Peten oikea nimi on Multi Pete

Tuosta tallista pidin ihan kauheasti ja harmittaa vieläkin se, että Kirsi ei enää pidä tunteja... Voisi kyllä tehdä hyvää käydä Kirsin silmän alla ja kokeilla olisinko Sulikan selässä yhtään sen parempi näiden vuosien jälkeen... :-D Sulikka tosiaan vielä tietääkseni on elossa, ainakin viime syksynä oli kun kengittäjältä kyselin, hän kun omistaa kyseiseltä tallilta hevosen :-)

Lämmöllä tammaa muistellen :-D Kaikki kuvat tuossa taitaa olla vuosilta 2005-2006, en oo ihan varma asiasta :-)

Tervetuloa uusivuosi

2012-01-01T15:58:00.000-08:00

Jahhah, se kerkisikin sitten vierähtää hieman aikaa :-) Noh, joulu vietetty ja uusi vuosi vastaanotettu rauhallisissa merkeissä. Hevostellut olen varsin laiskasti tässä joululomani aikana...
Meillä muuten oli tuossa ikävästi uuden vuoden aattona poni kipeänä, ähkynpoikasta jälleen (Lululla oli ähky tuossa joku aika sitten). Meni ohi kävelytyksellä ja parafiiniöljyannoksella. On tuo sen verran sisukas shettis, alle puoleen tuntiin oli ohitse koko homma ja poni oli pian oma ihana (lue: ruokaa kerjäävä) itsensä. Tietoa ei ole mistä se sen sai, ei ollut syönyt mitään epämääräistä ja heinäkin meillä on hyvälaatuista, ei hometta tai mitään.

Noh, näitä sattuu hevoshommissa. Elämäni hevoset-postaukset jatkuu sitten kohtapuoliin, tämä postaus on nyt vain tämmöistä (turhanpäiväistä) päivittelyä :-)

Joulu tosiaan meni ja rauhallisesti menikin. Käytiin Helin kanssa jouluratsastuksella Helunalla ja Ulmarilla ja pollet oli oikein mallikkaasti. Ehkä nekin tietää että oli joulu...? ;-) Sai hevosetkin lahjoja, kummitädiltäni nimittäin tuli iso pussi porkkanoita ja omenaa. Ja Lulu sai jo ennen joulua eräältä pikkutytöltä ihanan pinkin harjan :-)

Uusivuosikin meni rauhassa, meillä ei pollet noista raketeista ees välitä, joskin tuolla "perukassa" ei niitä niin paljoa poksu kuin mitä kaupungin tuntumassa. Joskin veikkaan, että jos meidän pihassa joku ampuisi raketteja niin sitten ne saattaisi jotain asiaan sanoakin, mutta että naapurin ja lähipiirin raketeista eivät oo moksiskaan. Ja ihan hyvä niin :-)

Huomenna meinasin ehkä käydä vielä Ulmarilla ennen tän loman loppua ratsastamassa, mutta saa nyt nähdä, meinaa nimittäin jälleen flunssaa pukata, siihen malliin on kurkku kipeä. Ja juuri kun ehdin tuossa hihkua että jeejee ei tullu flunssaa vaikka poikaystävälläni se tuossa joululoman aikana oli. Noh, ei voi mitään :-)

Semmoisia pikakuulumisia tällä kertaa, Elämäni hevoset - postaukset jatkukoon tässä ensi viikon mittaan :-)

ps. Yrittäisiköhän tuota olla huomenissa ahkera ja koittaa saada hevosista uusia kuvia? :-D

Rauhaisaa Joulua!

2011-12-23T09:12:00.000-08:00

Oikein rauhaisaa ja mukavaa joulua kaikille ! :-)

Elämäni hevoset: Schaket

2011-12-18T12:21:00.000-08:00

Eli siis joo, päätin hieman ruveta nyt sitten "kaivelemaan" tätä ratsastusharrastustani "Elämäni hevoset"-postauksin. Kaikkia ratsastamiani en siis ole listaamassa :-D Vain ne "tärkeimmät", jotka ovat eniten vaikuttaneet ratsastus"uraani". Näissä postauksissa en esittele Ulmaria ollenkaan, Herra Suomenhevonen on esitelty jo ja muutenkin lienee selkeää, että se on se Elämäni Hevonen.
Mutta nyt sitten näiden muiden esittelyyn.
//Tähän postaukseen kuvia muuten tuleepi lisää myöhemmin, pitää kaivella niitä arkistoista vielä :-) Tässä olevat kuvat on paperikuvista skannattu, joten laatu on tuo :-)

Schaket
Schakettiin, eli Sakuun tai Sakkeen, tutustuin ensimmäisen kerran vuonna 2002, olin silloin 11-vuotias. Sitä ennen olin toki istunut hevosen selässä- talutusratsastuksissa. Sakke oli yksityinen, sen omistaja piti tunteja sillä ja sen kaverina olevalla Kingi-ponilla. Talliin tultaessa pääsin harjaamaan tätä minulle silloin isoa puoliveristä. Minua pelotti, mutta samalla se oli unelmien täyttymys. Kentällä olin varmaan hyvä näky siellä selässä, pikkuinen tyttö ison puoliverisen selässä :') Sain mennä melkein koko tunnin ihan yksin ilman taluttajaa, vain ravissa taluttaja sitten tuli avustamaan. Ja voi että se oli jännää! Muistan, miten tunnin jälkeen siskoni oli kateudesta vihreä. Seuraavalla tunnilla hän olikin sitten jo mukana ja ratsasti Kingillä :-)

Luonteeltaan Sakke oli ihana ja kiltti, ratsastaessakin ihan unelma ;-) Maastossa se saattoi joskus olla hieman pirteämpi, mutta silti kiltti ja hyvin käsiteltävissä. Ratsastin myös välillä Kingilläkin, silloin kun vielä olin sopivan pituinen sille. Kingi oli hyvin shettismäinen poni, omapäisyyttä riitti :-)
Sakella kävin ratsastamassa useamman vuoden ja loppuvaiheessa saimme siskoni kanssa jopa ratsastaa ihan keskenämme jokusen kerran. Sitten Sakke ja Kingi myytiin pois, Pohjois-Suomeen. Olin myynnin jälkeen muutaman kerran yhteydessä sitten Saken silloiseen omistajaan. Kingistä ei myynnin jälkeen saanut mistään enää mitään tietoja, lienee tämä ponikin jo vihreillä niityillä. Myös Sakke laukkailee jo ikuisilla niityillä.

Schaket on minulle yksi elämäni hevosista, sain kokea sen kanssa kaikki ekat juttuni ratsastuksessa (käyntiä lukuunottamatta, tietenkin). Ensimmäiset ravit, laukat ja esteet. Ekat tippumiset ja ilman satulaa menot. Ensimmäinen rakkaus hevoseen. Rakastin tätä hevosta ja sillä on aina paikka minun sydämessäni. Sakke oli ensimmäinen lempihevoseni, keräsin siitä kaiken mahdollisen tiedon. Jouhitupsu on yhä edelleen kirjahyllyssäni muistuttamassa tästä upeasta hevosesta.

Pitkästä aikaa Jasulla & joulumietteitä

2011-12-13T07:58:00.000-08:00

Ensimmäisenä, Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta- blogissa löytyypi arvontaa, osallistumaan siis :-)

Kävin tänään siis pitkästä aikaa ratsastamassa Jasulla. Jasulla on aiemmin ollut vielä kesäkengät alla, joten ei tullut sitten käytyä sillä, varsinkin kun täälläpäin on jo talvi päällä. Luultavasti ei oltas pystyssä pysytty :-D Tamma oli siis lomaillut tuossa, joten omistaja vähän varoitteli energiasta, jota mahdollisesti oli voinut kertyä.
Tein tallihommat ja sitten lähdettiin, oli mukava kyllä käydä! :-) Sää olisi toki voinut olla parempi, nyt tuli lunta ja tuuli melko ikävästi. Onneksi tuli itsellä toppauduttua sen verran, että ei sentään kylmä tullut.
Tehtiin Jasun kanssa noin puolen tunnin lenkki, vähän kevyemmin tuon lomailun jälkeen. Tamma oli mukavalla tuulella, rauhallisesti osasi mennä, vaikka olikin lomaillut. Yhdessä kohtaa jumitettiin hieman, pelkäsi nimittäin säilöpaalia, jota pitkin tuuli puhalteli lunta ja se sitten ilmeisesti ropisi epäilyttävästi. Viidennellä yrityksellä viimein päästiin ohitse :-D Oli ilmeisesti Jasun mielestä kovinkin pelottava paali.
Loppulenkki sitten meni kivasti, vaikkakin kotiin päin oli enemmän menohaluja :-) Itse tykkään tuosta lumesta, lumisessa maastossa on rentouttavaa ja mukavaa mennä.

Jasu ja Zeri aiemmin syksyllä

Sitten niihin joulumietteisiin. Ajattelin tässä blogissa tuoda hieman esille meidän omia jouluperinteitä, mitä tulee hevosten kanssa tehtyä.
Tallia ei erityisemmin koristella mitenkään, hevoset on sen verran ahneita, että niistä ei olisi mitään hyötyä :-D Oli meillä yhtenä jouluna havuja koristeina, mutta ne taisi kadota pariin päivään. Kaikki ei tosin hevosten suuhun, osa löytyi tallottuna karsinan lattialta :-D Tallimme kun on myös pieni, niin sinne ei mitään joulukuustakaan saa mahdutettua.

Jouluaattona minulla ja siskollani on aina ollut tapana käydä jouluratsastuksella, hevosetkin on silloin vissiin "joulumielellä", koska jouluna ne harvemmin koskaan ovat mitään "pöllöilleet". Tai no, ei kukaan noista pöllöilekään, paitsi Ulmari :-) Jouluratsastus tehdään toki jouluhengessä, tonttulakit hevosilla, ratsastajilla ne ei oikein mahdu kypärien päälle :-D Tänä jouluna arvelin tosin, että voisi kypärää koristella joulukuusennauhalla. Sen suurempia "jouluvarustuksia" ei oikeastaan ole. Jouluaattona hevoset sitten myös saavat vähän ekstraa, eli omenaa, porkkanaa ja kuivaa leipää ruuan mukana. Mitään hevosten jouluherkkuja ei ole tullut ikinä tehtyä ja omasta mielestä ei kyllä tarviikaan. En usko hevosten sen kummemmin erikseen toivovan mitään jouluna :-D

Lahjoja ovat joku vuosi saaneet, joskin niistä on ennemmin tainnut olla omistajalle iloa, ei niinkään hevosille ;-)

Sellaista nyt tällä kertaa, pohdiskelin tuossa josko loppuviikosta alkaisin hieman avaamaan tätä hevosharrastushistoriaani... Joko "elämäni hevoset"-postauksin tai sitten yhtenä kokonaisuutena. Kallistun itse enemmän ensimmäisen kannalle, silloin saisi vähän jaksoteltua tuota harrastushistoriaa :) Loppuun tulisi nyt video, jonka ihanainen ystäväni Jenni on mulle joskus väsäillyt :-) Tän enempää en lupaa teille videoita, ennen kuin harjoittelen niiden tekemistä + saan materiaalia (muuta kuin kuvia) :-) Toivottavasti video näkyypi teille, en itse pysty tällä nettiyhteydellä tuota kattomaan :D
Tässä vielä linkki, jos alla oleva kuvajuttu ei toimi.

Epäonnistumismateriaalia #1

2011-12-09T05:26:00.000-08:00

Kuten otsikosta voikin päätellä, ajattelin tehdä kuvapostauksen epäonnistumismateriaalista :-)
Pääasiassa minun ratsastuksia, mutta pari kuvaa myös muista tilanteista. Suurin osa omista ratsastuskuvistani liittyy lähinnä siis omiin istuntakammotuksiini tai muihin selässäkönötyksiin :-D
Kuvateksteistä selviää enemmän ;-)
Tässä tulee nyt kahdeksan kuvaa, toisen epäonnistumispostauksen arvelin tehdä myös, kunhan kaivelen seuraavat kammotukset äitini koneelta :-D
Taustoja avaan sen verran, että ratsastuksellisesti isoin ongelmakohta on todellakin oma ryhtini. Yleensä se pysyy hyvänä, mutta joskus (etenkin liikaa ratsastamiseen keskittyessä) könähdän ja lösötän satulassa miten sattuu. Sitten välillä käsien (ranteiden) kanssa ongelmaa ja toisinaan jalkojenkin... Mutta kuvista selviää lisää :-D Sanottakoon vielä, että onneksi kuvat eivät kaikkea totuutta kerro, pääasiassa minulla on suht hyvä istunta, josta on usein opettajiltakin tullut kehuja :-)

Tämä kuva oli aiemminkin täällä blogissa. Ko. tilanteessa hevonen säikähti ympärillä menevällä raviradalla liikkunutta koiranulkoiluttajaa. Sinkoili vähän ympäri kenttää, mutta en tippunut eikä käynyt mitään muutakaan. Kuvan laatukin sopii hyvin sanan "epäonnistumisia"... :D

könötystä part 1. Kauhistus mikä ryhti ja istunta :-D Ohjatkin roikkuu ku naapurin irman pyykkinarut... :-D

ei tarvinne edes mainita että ranteet ja jalka... :-D

jaa niin mikä tuntuma? Ja mikä ryhti? Katsekin suuntautuu jonnekin muualle kuin sinne eteenpäin...

Kuvassa ponillamme ratsastaa eräs ystäväni. Poni ei kaatunut, vaan päätti heittäytyä keskelle tietä piehtaroimaan... :-DTilanteessa ei käynyt pahemmin, vaikka ystävälläni jäi jalka hieman ponin alle.

Jalka, jalka, jalka. En tiedä, en ilmeisesti osannut istua tämän entisen vuokrikseni satulassa ollenkaan, sillä melkein kaikissa samana pvnä otetuissa kuvissa jalkani menee liian taakse. Jotenkin se satula oli semmoinen "liian topattu", en tiedä, siinä oli tosi hankala istua :-D Se ei ollut semmoinen mukava penkki. Lisäksi mulla on liian lyhyet jalustimet, sekin lienee yksi syy.

Todellinen estefeilaus! Äää, en todellakaan osaa selittää miksi näin, näemmä sekä minä että hevonen liioitellaan ja minä varsinkin :D aivan karmea kuva ja aivan kamala istunta, hyi sentään :-D onneksi muut kuvat tältä kerralta oli siedettäviä eikä istunta niissä ollut todellakaan tätä luokkaa! :-D Näyttää ihan siltä että kenahdan tuolta alas... :-D

poninkin takamus lentää joskus... :-)

Katskalahti arpoo!

2011-12-08T06:23:00.001-08:00

Niin sitä minä vaan, että Katskalahti-blogissa on arvonta! Kaikki siis sinne vaan kipinkapin osallistumaan :)

Itsenäisyyspäivän lomailua ja blogeja

2011-12-05T10:49:00.000-08:00

Teitä lukijoita onkin jo kertynyt huimat seitsemän kappaletta, kiitoksia siitä :) Tervetuloa lukemaan!

Osallistukaahan muuten Team Vinhan arvontaan, hienot palkinnot ;)

Huomisesta itsenäisyyspäivästä johtuen meillä on koulusta nyt ollut "pitkä" loma, eli neljä päivää. Olen tainnut mainitakin jossain välin, että opiskelen tuossa naapuripaikkakunnalla.

Lauantain vietin lapsenlikkana, joten siltäosin jäi heppailut väliin.

Sunnuntaina Ullella kävi "täti"ratsastaja. Harjoiteltiin hänen kanssaan myös maastakäsin juttuja, jotta hänen ja hevosen suhde olisi parempi. Haluaa myös oppia tuntemaan Ullen paremmin.

Tänään eli maanantaina kävin itse Ullella ratsastamassa. Käytiin maastossa lenkki, joskin jäi tällä kertaa pääasiassa käyntilenkiksi. Tiemme on melkoisella jääradalla tällä hetkellä ja päälle sataneen lumen vuoksi tilsat kertyi mukavasti kavioihin, jonka seurauksena oli liukastelua. Hokithan kyllä puree jäähän kiinni, vaan tuo lumen kertyminen ei ole niin mukava juttu. Otettiin me pieni pätkä raviakin sellaisessa kohtaa, jossa ei niin liukasta ollut. Ullen lenkin jälkeen käytiin sitten siskon kanssa ajolenkki Helunalla. Tamma pysyikin paremmin tiellä pystyssä, joskin syy varmaan oli reippaammassa ravissa, jonka vuoksi niitä tilsojakaan ei juuri tullut tai ne lensi helposti pois.
Ajolenkin jälkeen kävin vielä sitten Lulun selässä noin parin kymmenen minuutin session, harjoiteltiin pohkeenväistöä, joka sujuikin jo ihan mukavasti :)

arkistoista löytynyttä matskua :)

Sitten niihin teidän laittelemiin blogeihin. Tästä löydät kaikki blogiini linkitetyt blogit. Jokainen blogi oli omalla tavallaan ihana ja mahtava ja useimpiin liityinkin lukijaksi. Tässä nyt omasta mielestäni ne kolme parasta, jotka löytyi... :) + myös "kunniamaininnat". Blogeista on nyt esittelyt, ei kuvia esim bannereista, niinkuin jotkut laittaa. En olisi varmaan osannutkaan niitä laittaa + ei voi tietää haluaako blogin omistaja sitä käytettävän täällä :) Mutta nyt niihin blogeihin siis:

1. Elämäntapana hevoset
On minun listani sijalla yksi. Blogi on kokonaisuudessaan erittäin toimiva ja upea paketti. Kirjoittaja kirjoittaa mielenkiintoisesti ja blogissa käsitellään myös rankkojakin aiheita mm. eläinrääkkäyksestä. Omaan makuuni tekstiä on juuri sopivan paljon, tykkään nimenomaan enemmän lukea ja kuvat on siinä sivussa sitten "piristyksenä". Ulkoasu on myös mukavan lämmin ja se ei pomppaa silmille.

2. Luotiviivalla
Aivan mahtava blogi, jonka kirjoittaja osaa kirjoittaa erittäin hyvin. Blogia on kirjoitettu selkeästi pilke silmäkulmassa ja huomaa myös eräällä vihreäpohjaisella hevosfoorumilla olevan vaikutuksensa. Tekstejä on ilo lukea. Vaikka kuvia ei juurikaan ole, tekstiä jaksaa silti lukea postauksesta toiseen. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle!

3. Käsi joka kameraa heiluttaa
Blogi, josta löytyy reilustikin videoita, mutta myös tekstiä. Pidän kirjottajan tyylistä ja tavasta, huomaa myös, että videoihin on panostettu. Mukavaa vaihtelua blogien keskelle, videoista varsinkin tulee isoiso plussa, ne luo blogiin erikoisuutta. Vaikka useissa blogeissa on videopostauksia ym. niin tämä silti poikkeaa joukosta erilailla. Katso itse niin näet ;)

Kunniamaininnat menevät näille blogeille:

Maara II, suloinen pikkuponi sulatti sydämeni :)

Katskalahti, hevostallin elämää

Nigrine, toimivan kokonaisuuden omaava blogi, niin tekstiltä kuin ulkoasulta

Semmoista siis tällä kertaa, huomenissa tarkoitus liikutella Ulmari, jospa nyt pääsis tekee vähän reippaamman lenkin :) Koitan muistaa myös kameran mukaan :D

Weekend

2011-11-28T06:49:00.000-08:00

Ensiksi, kiitos kaikille blogeistanne! Niitä tuli blogiini ja ht-netin keskusteluosioon yhteensä jotain päälle 60 :) Eli on mulla selattavaa :D Urakka tosin on jo loppusuoralla ja kivoja blogeja onkin löytynyt :) Varmaan ensiviikolla esittelen sitten parhaimmat.

Nyt sitten itse viikonloppuun.
Lauantaina liikuttelin nyt itse Ukkelin. Otettiin aluksi kouluharjoittelua, pysähdyksiä, väistöjä, siirtymisiä. Herra oli mahtavalla tuulella :) Liikkui nätisti kuolaintuntumalla ja työskenteli rehellisesti. Sai taas omistaja olla ylpeä ukosta. Lopuksi käytiin sitten hieman tiellä laukkaamassa. Ois ollu herralla paljonkin menohaluja! Nätisti kuitenkin suostui menemään ja kuuntelemaan.
Sunnuntaina sitten kävi jälleen "tätiratsastaja", hän meni tunnin. Käytiin maastossa ja lopuksi otettiin pysähtymisharjoituksia käynnistä ja ravista.
Rauhallinen viikonloppu siis :) Ensi viikonloppuna on onneksi "pidennetty viikonloppu", tiistaihin asti vapaata. Jos ehtis sit enemmän harjoitella Ukkelin kans.
Siskollani onneksi alkaa nyt työharjoittelu ja hän saa tehdä sen meillä kotona. Pääsee herrakin sitten liikkumaan enemmän.
Nyt muuten muutama kuva viikonlopulta, viimein uutta matskua ;)

höpsö poni :)

Viikonloppu, arkistojen kätköjä + linkitä blogisi

2011-11-21T05:45:00.000-08:00

Viikonloppu meni hujauksessa ohitse. Minulle ja miehelleni tuli lisäksi torstai-iltana kissanpentu, joten sitäkin seuraillessa aika meni nopeasti.
Viikonloppuna olin siis kotosalla käymässä. Taaskaan en ehtinyt paljon ukkelia liikutella.. Lauantaina kävi taas se "tätiratsastaja" Ulmarilla ja sunnuntaina herra sit lomaili, koska kenkä lonksui irti. Sunnuntaina sitten itse ratsastin taas Lululla lenkin, käytiin taas Helin ja Helunan mukana maastossa. Oli melkoisen kirpakka keli jo ratsastaa, -9 astetta. Poni oli kivalla tuulella ja pirteänä kipsutteli Helunan perässä. On sillä nyt niin hyvä mennä kun on se lännensatula.. :) Pohdiskeltiin tuossa että pitäs tässä talven aikana hommata ponille viimein ne omat koppikset, se tykkää ihan hirmusesti myös kärryttelyhommista. Jos joku tietää, että jollain saattasi olla (miel. Kainuun tai Pohjois-Karjalan alueella) koppikset + valjaat suht halvalla niin vinkatkaa :)

Heli & Heluna

Minä ja poni :) Tosiaan, olen hitusen pitkä ponille, mutta painoni puolesta pystyn sillä menemään silloin tällöin lähinnä koulutusmielessä tai kevyitä lenkkejä mielenvirkistykseksi :)

Kiva kyllä nyt kun tuota luntakin on mukavasti jo tullut, jotenkin niin paremman näköistä pihalla :D Hevosetkin meillä tykkää lumesta (ja Ulmari eritoten lumessa piehtaroinnista)..
Niin, tuohon otsikkoon viitaten, tässä merkinnässä nämä kuvat on nyt kaivettu sieltä "arkistojen" kätköstä eli äitini tietokoneelta. Löyty ihan kivojakin otoksia. Tosin sitä välillä harmittelen, että olisi voinut olla "tarkempi" kuvaaja silloin joskus, on nuo vanhemmat kuvat jotkut jääneet vähän huonoiksi.. Tosin ei tässä ammattilaisia ollakaan :D En pistä kaikkia "löytöjä" vielä tähän yhteen postaukseen ;)

Zzzzz....

Ja niin, kuten otsikossa lukeekin, toivoisin kovasti, että linkittäisitte mulle tähän merkintään oman (hevos)blogisi. Kaipaisin kovasti uutta luettavaa. Voisin sitten esitellä vaikkapa kolme mielestäni parasta blogia erillisessä postauksessa. Sovitaan että aikaa linkittää on joulukuun alkuun asti :)

Pelastusko?

2011-11-16T10:45:00.000-08:00

Alla oleva linkki vie erään käyttäjän blogiin. Hän on selvittänyt tarkempaa tietoa tuosta varmaan kaikkien hevosihmisten tietämästä jutusta, eli siitä kun eläkeläismies "pelasti" hevoset tappotuomiolta.
Jutun yhteydessä on myös linkit näihin lehtijuttuihin koskien tapausta. Eli alla linkkiä:

Kuka pelastaa, kenet ja miltä?

Ei tästä jutusta tämän enempää, mutta tuo blogijuttu todellakin pistää miettimään asioita.
Tämä asia koskettaa itseäkin. Kävin tuonne kommentoimassa ja lisään tähän nyt sen kommentin jonka tuonne laitoin.

"Viimeistään siinä vaiheessa, kun näin kuvan tuosta kantavasta tammasta, purskahdin itkuun.
Olen tavannut kyseisen tamman, jokunen vuosi takaperin. Tämä oli silloin eräällä naisella täällä Kuhmossa kahden muun tamman kanssa. Käytiin kerran katsomassa niitä ja maastoiltiin lenkki niillä. Olivat kaikki kivoja hevosia ja silloin erinomaisessa kunnossa.
Tarkistin vielä hippoksen hepasta että onhan sama kyseessä, ja kyllä on, hevosen omistajaksi on merkitty tämä eläkeläismies.
Vaikka en tammaa tavannutkaan kuin yhden kerran, tämä koskettaa silti itseä kovasti, varsinkin kun näen, että se ei näytä hyvinvoivalta.

Toivoisin itsekkin, että nämä pääsisivät taivaslaitumille, eivätkä jäisi tämän miehen hoidettaviksi. Ei tuo ole pelastamista. "

Lisään vielä, että en ymmärrä tuon hevoset "pelastaneen" miehen logiikkaa. Ei selkeästi pysty pitämään näistä huolta, mutta silti ei voi mukamas luopua vaikka näille olisi ottajia.

Minä hevosenomistajana

2011-11-15T08:01:00.000-08:00

Löysin tämän kivaisan haasteen siis Laepin blogista. Kukaan ei minua tähän ole siis haastanut, mutta kuulemma tämä on vapaasti tehtävissä, joten halusin tän tehdä :)

Haasteen tarkoitus on siis kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit parantaa ja mistä asioista olet ylpeä. Kirjoittajan täytyy olla rehellinen, ettei haaste menetä merkitystään. Jokainen kirjoittanut voi halutessaan haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.
Minä haastan tähän Hanna-Marin, Helin ja Ainon

Mutta sitten itse haasteeseen.

Olen hevosihmisenä tälläinen tavallinen "puskaratsastaja". Minulla ei sinänsä ole (ainakaan nyt) suuria tavoitteita tulevaisuutta varten, vaan ennemmin haluan vain rauhassa harrastella. Haluan kyllä kehittää itseäni ja opetella paremmaksi ratsastajaksi, mutta esimerkiksi kisaamissuunnitelmia ei tosiaan ole. Pidän kyllä kaikista ratsastuksen lajeista, ehkä eniten olen kouluratsastaja/maastoilija. Esteet on kivoja juu, mutta mulla itsellä ei riitä niihin rohkeutta. Korkeimmillaan olen hypännyt 95cm, ja se vaati jo aikalailla ;) Mutta pienempiä tykkään mennä, sitten varsinkin jos kovasti rupean innostumaan.

Paras puoleni niin hevosasioissa kuin muussakin elämässä, on yleensä kärsivällisyyteni ja sisukkuuteni. Haluan tehdä asiat aina loppuun asti, enkä yleensä tahdo jättää mitään kesken.
Tykkään eniten puuhastella hevosten kanssa. Ratsastus on kivaa ja mukavaa, mutta niin on myös pelkkä puuhastelukin. Harjailut, kävelylenkit, maasta käsin harjoitukset. Hevosen hyvinvointi on minulle ykkössijalla.

Pidän yleensä myös "haasteista", eli vähän vaikeammista hevosista. Tulen yleensä mainiosti toimeen nuorien ja "hankalempien" hevosten kanssa.
Tosin liian hankalat ja vaaralliset ratsastettavat on sitten luku erikseen.
Ratsastaessa haluan mennä hevosen ehdoilla. En vaadi hevoselta liikoja, jos tiedän, että se ei ole siihen kykeneväinen. Ennemmin asiat hitaasti ja huolella kuin nopeasti ja huolimattomasti. Ratsastaessa pyrin tekemään asiat mahdollisimman pienin avuin ja sen vuoksi pidän eniten herkistä hevosista jotka reagoivat nopeasti. Eritoten kentällä työskennellessä pidän, jos hevosella on omaa eteenpäin pyrkimystä, eikä sitä tarvitse koko ajan olla patistelemassa liikkumaan.

Suurin "syntini" sitten taas on laiskuus. Huolehdin kyllä hevosen perusasioista jne. mutta esimerkiksi olen todella laiska putsaamaan varusteita. En edes muista milloin viimeksi olisin tehnyt sitä, joten alkaisi vissiin olla korkea aika jo :D Toinen pahe sitten on huolimattomuus ja hajamielisyys. Onneksi tämä huolimattomuus yleensä liittyy vain pikkuasioihin, esimerkiksi en aina muista puhdistaa kavioita ennen/jälkeen ratsastuksen. Joskus on sattunut "isompiakin" juttuja, esimerkiksi olen unohtanut kypärän päästäni tai jättänyt kypärän remmin auki ja kerran olin unohtanut kiristää satulavyön. Huomasin vasta ratsastuksen jälkeen, että vyö oli aivan löysällä, tais olla jopa 3-4 reikää löysemmällä mitä pitäisi... Hyvinhän tuo tosin selässä pysyi, eikä ees luisunu minnekään suuntaan :D

Hevosten kanssa pyrin työskentelemään reilusti ja johdonmukaisesti. Pyrin siihen, että olisin hevoselle reilu johtaja, jota se kunnioittaa. Omani kanssa olen tässä onnistunutkin ja meillä on Ulmarin kanssa hyvinkin vahva side. En pidä väkivaltaisesta hevosten käsittelystä. Hevosen luottamus ansaitaan työllä, vähän kuin tyyliä "rakkautta ja rajoja".

Itse haluaisin oppia olemaan hieman rohkeampi ratsastaessa. Vaikka olen "puskailija" ja "maastoilija", pelkään toisinaan mennä maastossa ja huolestun hevosen kyttäilystä. "Onkohan tuolla nyt jotain ja säikkyyköhän se nyt jne". Tämä johtunee siitä, koska maastossa olen muutaman kerran tippunut aika pahasti nimenomaan säikkymisen takia. Sitten joskus päästään siihen tilanteeseen, että itse huolestumisellani aiheutan tilanteita, joiden vuoksi hevonen muuttuu entistä levottomammaksi. Tästä "tavasta" ja pelkäämisestä koitan kovasti päästä eroon ja nykyisin se on jo melko hyvin hallinnassani. Joskus tilanteita saattaa tulla, mutta ei niille aina voi mitään :)

Joskus voi vaikka käydä näin ;D

Loppuun voisin lisätä, että olen pääasiassa tiedonnälkäinen ihminen ja haluan koko ajan oppia lisää hevosista. Haluan parantaa omia taitojani ja pyrkiä olemaan mahdollisimman hyvä. Vaikkakin vain näin "puskaratsastajana" ;)

Sellainen haaste siis tällä kertaa, ehkä joku jaksoi lukeakin :) Kuvia nyt ei oiken tullut, kun ei koneelta juuri sopivia tähän löytynyt.

Kuulumisia

2011-11-14T08:41:00.000-08:00

Nyt viimein sain itseni istutettua tähän koneen ääreen päivittelemään kuulumisia.

Viime keskiviikkona kävin ratsastamassa siis Jasulla. Siivoilin siinä tallin ja laittelin Jasulle ja Jasun kaverille Zerille ruuat ("hommani" tallilla ratsastusta vastaan on siis siivota karsinat ja pistää iltaa varten iltaruuat valmiiksi, eli ei siis iso homma). Sitten käytiin Jasun kanssa tekemässä pieni lenkki. Tie oli melkoisen kova pakkasen vuoksi, joten mentiin pääasiassa käyntiä, jottei ois niin iso rasite jaloille. Olisin toki voinut lähte pehmeämmille maastoille, mutta sain tallilla ollessa ihanan vatsakrampin, joka hieman rajoitti sitä ratsastusta. Käynti muutenkin oli turvallisin vaihtoehto, ravissa tuntui että sisuskalut vaihtaa paikkaa... :D
Jasu onneksi oli mukavalla ja suht rauhallisella tuulella.

Jasu + tukka :) laatuhan on 10 ;)

Lauantaina sitten suuntasin kotiin päin. Aamupäivällä Ulmarilla kävi eräs "tätiratsastaja". Hän käy silloin tällöin ratsastamassa, itse opastan ja opetan häntä omien taitojeni mukaan. Sinänsä "helpompaa", koska ratsastaja on vielä kokemattomampi, joten asioita on helpompi opettaa ja korjata. Tunti meni ihan mainiosti, joskin Herra Sh oli turhan reippaalla tuulella ja maastossa käydessä en meinannut hevoseni käynnin tahdissa pysyä :D Mentiinkin sitten loppuosa tunnista liinassa harjoitellen istunta-asioita.

Ulmarin tunnin jälkeen käytiin sitten siskoni Helin kanssa maastossa, Heli Helunalla ja minä Lululla. Testasin samalla Lululle lännensatulaa, joka sille viimein tuli. Onneksi satula oli sopiva ponille ja se oli mahtava myös ratsastaessa :) Ponille vaihdettiin satula siis sen vuoksi, koska se rikkoi edellisen ja toinen sen satuloista on sellainen "lättäsatula", eli ei tosiaan mikään hyvä... Safarisatula ei muutenkaan ollut Lululle kovin hyvä, se oli turhankin pieni ja painoi ponia, jonka vuoksi se sitten pukitteli.

Heli ja Heluna, syksy 2010

Sunnuntaina sitten eräät tutut pikkutytöt kävi ratsastamassa hepoilla.
Itse en siis nyt ukkelilla viikonlopun aikaan kerennyt ratsastamaan, mutta eipä tuo niin vaarallista. Mukava toisillekin jakaa ratsastuksen iloa ;)

Lainasin muuten kirjastosta muutaman kirjan, joita suosittelen lämpimästi kaikille :) Alla kuvaa ->

Semmoisia kuulumisia siis nyt. Seuraavan postauksen olisi tarkoitus käsitellä aihetta "minä hevosenomistajana"... Löysin tuon kivan haasteen eräästä blogista, mutta siistä siis tarkemmin seuraavalla kerralla :)

Mutta kun pakko päästä...

2011-11-08T12:42:00.000-08:00

Tänään käväisin tuolla kotopuolessa, kun vietin vielä opiskeluista sairastelupäivää. Päätin sitten kävästä lenkin ratsastamassa Ulmarilla. Pimeäähän se taas kerkis olla kun kotio selvisin käymään, joten ei uusia kuvia taaskaan. Tai no, kaksi kuvaa sain räpsättyä testimielessä, sain ne sillä pitkävalotustsydeemi-salamalla otettua, joskin niissä pitäs olla vissiin aivan täysin vakaa käsi, reagoi ihan pieneenkin heilahdukseen. Siksi en taida niitä julkaista ;) Herra Sh taasen ei tälläkään kertaa halunnut olla kuvauksellinen. Ulmari on vähän sitä mieltä, että hänestä ei tarvii kuvia ottaa, siksi se yleensä kipittää karkuun vauhdilla jos näkee, että kävelen kamera kädessä siihen päinkään ;) Ei se ratsastuskuvista välitä, tietenkään. Eikä niistä, joissa sitä vaikkapa pidellään. Tarha- ja laidunkuvat sit on asia erikseen, saa olla itse nopea ja yllättää se, jos mielii saada kuvia :D Tai sitten salakuvata sitä kauempaa ;) Se on tuommoinen vähän jörö tuo ukko.

mee jo sen kameras kans...

Näin syksyisin minulla ainakin on hieman ongelmia tuon piehtaroimista rakastavan eläimen kanssa. Voisin sanoa tältä päivältä, että "se tunne kun menet hakemaan tarhasta hevostasi ja vastassa onkin nelijalkainen mutamonsteri". Sai taas viettää puolituntisen ja kuoria sitä hevosta sieltä mutamonsterin alta... Näilläkin kun tarha on edelleen ikävästi mudan peittämä, joskin hieman jo kuivuneempi kuin jokunen viikko takaperin, niin tämä ja Lulu sitten ottaa ilon irti siitä. Omistajan iloksi tietenkin ;)
Rouva herkkähipiä, Heluna siis, ei missään nimessä piehtaroi vielä noin mutaisessa tarhassa. Tamma kun ei ole kovin veden ystävä, vesilätäkötkin kierretään mahdollisimman kaukaa turpaa nyrpistellen ;)

No mutta sitten siihen ratsastukseen. Pimeässä siis köpöteltiin, tälläkertaa otin otsalampun mukaan. Mentiin pellolla, taivutuksia ja väistöjä, pysähdyksiä ja siirtymisiä. Oli niin hienosti kuulolla koko ajan :) Kuunteli rauhassa ja ei ollu kiire minnekään. Kokeiltiin vielä lopuksi pari laukannostoa (ja vain nostoa, ne vaatii hieman hienosäätöä, herralla tapana joskus turhan äkäisesti rynnätä laukkaan). Aluksi piti vähän kiihdyttää ja kokeilla, mutta pari viimeistä nostoa oli niin hienoja, että sain olla vain ylpeä. Tuollaisella otuksella olisi mukava useimminkin mennä ;) Loppukäynnit käytiin sitten köpsyttelemässä maastopolulla. Siellä oli sen verran pelottava katajapuska, joten sitä piti vähän hypätä karkuun ja puhista. Katajapuskan ohitse ollaan menty ties kuin monet kerrat, mutta ilmeisesti se nyt pimeällä otsalampun valossa näytti jotenkin kummalliselta...

Viikonloppuna arvelin sitten, että käydään ukon kanssa kunnolla maastoilemassa, koska maastoilumme vaatii hieman hienosäätöä. Ulmari on hyvin herkkä hevonen, mutta toisinaan maastossa, varsinkin tiellä mentäessä, se kaasu on turhankin herkkä JA omasääteinen(hevosen puolelta siis). Jarruissa taasen olisi enemmänkin toivomisen varaa... Eräällä kerralla, kun siskoni ratsasti, oli vissiin jarru niin epäkunnossa, että protestina pidätyksestä tuli pystyyn hyppääminen.
Mutta tähän maastoiluprobleemaanhan ei ole muuta ratkaisua kuin ahkera harjoittelu. Maastoilua, maastoilua ja maastoilua. Jospa sitä jossain vaiheessa osattas tulla pois sieltä ilman kiirettä ;) Metsäpoluilla maastoilussa ei mitään ongelmaa, mutta se on tuo kotitie...

Asiasta kukkaruukkuun, kirjaimellisesti voin todeta taas, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Koska piti tänään saada väen vängällä kavuta sinne hevosen selkään (siitä tuo otsikkokin, "mutta kun on pakko päästä...", niin mitäs muuta siitä palkakseen sai kuin sen kuumeen takaisin nousemisen. Aamulla ei ollut kuumetta, mutta se tuo ulkoilma sitten taas sen nosti, huokaus. No, oma oli vikani, eipä sille muuta voi :D
Huomenna olisi tarkoitus käydä Jasu ratsastamassa, mutta pitänee siirtää se torstaille, että en oikeasti sitä keuhkokuumetta hanki... Sitä kun on pesunkestävä hevosihminen (yleensä ainakin ;) ), niin ei paljo yleensä nuo sairastumiset pidättele... Vaikka pitäs joskus pidätellä ;)

Sairastunut heppailija + hevoskuvia

2011-11-07T11:55:00.000-08:00

Tämä hevosenomistaja päätti sitten sairastua ja viettää kuumeilupäiviä. Eilen iski kuume, joten hevoseni liikutus jäi sitten eiliseltä pois kokonaan, höh. Siskoni sitten onneksi liikutti herra Suomenhevosen, joten ei aivan liikuttamatta jäänyt. Noo, lohduttaudun sillä, että parempi sairastaa pois, kuin sairastuttaa itseään pahemmin ja maata sit keuhkokuumeessa monta viikkoa :D

Olen tässä monena päivänä lukemistani blogeista kytännyt kivanoloista haastepostausta, "Minä hevosenomistajana". Harmikseni olen turhan uusi bloggaaja, joten kukaan ei varmaan haasta siihen minua :D Jos joku tän huomaa niin saa hei haastaa, innokkaasti ton tekisin ;)

Nyt kun mulla ei varsinaisesti hevosasiaa ole, niin voisin ilahduttaa teitä hevoskuvilla :P Suunnitteilla mulla oisi postaus omasta hevosharrastuksesta, mutta tälle iltaa en taida sitä alkaa enää väsäämään, joku toinen kerta sitten. Mutta nyt, kuvia, olkaa hyvä :)

tulisi jo talvi, talvella herra Sh:kin on komeimmillaan :)

Entinen vuokrahevonen, lv-ori Baloo

vauhtiponi

sh-r Eetu-Edvard

lyhyt ratsastaja ja iso pv :D til-r. Davari

Semmoista siis, näkyillään taas seuraavalla kerralla :)

Hämärähommia ja ihmettelyä ilkeydestä

2011-11-05T12:38:00.000-07:00

Nonyt tulee sitten niitä hevostelukuulumisia.

Pääsin tänään vasta iltapäivästä, noin puoli neljän jälkeen lähtemään tallille. Ulkona alkoi tietenkin siihen aikaan jo hämärtyä (ainakin täällä päin maailmaa), mutta se ei toki menoa haitannut. Ukko oli päättänyt tehdä omistajalleen hieman enemmän töitä tehtäväksi... Pahuksen kurakelit ja mutainen tarha, jossa armas suomenhevoseni rakastaa ylikaiken piehtaroida, hohhoi... Melkein puolisen tuntia meni kunnes sain mutakuorrutteisen monsterini näyttämään hevoselta :D Voi miten toivoisinkaan, että sitä lunta sataisi jo. Näyttäisi paljon valoisammalta ja muutenkin lumi kuuluu talveen. Ja mulle marraskuu yleensä on ollut jo talvea...

No kuitenkin, kuorittuani hevoseni mutakerroksen alta, laitettiin kipinkapin kamppeet niskaan, heijastimet päälle ja menoksi. Menin alkulämmittelyt peltokaistaleella, siinä saatiin mukavasti taivuteltua ja köpöteltyä. Sitten menoksi maastoon. Olin erittäin ylpeä hevosestani tänään, oli niin fiksu herra. Ei minkäänlaista säpsymistä tai kyttäilyä, vaikka rupesi olemaan loppupuolella jo ihan pimeää, että itse juuri ja juuri näin minne ratsastan :D Ehkäpä se pimeys kasvattaa ratsastajan luottamustakin siihen hevoseen.

Ulle oli oikein tyytyväinen kun sai sitten lopuksi vähän reippaammin laukata. Loppuverryttelyt meni sitten jo oikeastaan säkkipimeässä, mutta eipä se menoa haitannut. Olisi meillä toki noita otsalamppuja, mutta ei ne nekään loppujen lopuksi paljon eteenpäin näytä, ainakaan nuo meidän lamput... :) Ja hyvinhän tuo ilman valoa kuitenkin meni.

Tältä päivältä en, ymmärrettävistä syistä, saanut nyt kuvamateriaalia, joten postauksen kuvat vanhaa matsua. Huomenna voisi yrittää päästä aikaisemmin, jotta uusia kuviakin saisi. Voisi kaivella samalla äiteen koneelta kaikki vanhat kuvat ja selailla niitä ;)

Jurottava suomenhevonen ja piskuinen poni.. sekä ilmeellä vetävä ratsastaja ;D

Sitten otsikon toiseen asiaan. Pohdiskelin tuossa selaillessani tätä kuuluisaa hevosfoorumia, että miten ilkeitä ja katkeroituneita ihmiset nykyään ovat. Etenkin hevospuolella ja etenkin hevostalli.netissä. En voi ymmärtää sitä. Toisia haukutaan, mollataan, arvostellaan... Sen sijaan, että voisi aivan hyvin antaa rakentavaakin palautetta, ystävällisemmin. Miksi Suomessa pitää hevospiireissä olla niin paljon kateutta ja katkeruutta? Vaikka voisi olla ennemmin kannustavuutta ja rohkaisua.

Vai onko nykynuorisolla oikeasti noin paha olla, että se pitää purkaa muihin? Minusta ht.net on niin surullista katsottavaa toisinaan, että melkein olisi jo parempi poistaa koko paikka, tai vähintään laittaa se kirjautumispakko.

Itse en tämän takia useinkaan käy siellä. Muutaman keskustelun, jotka ovat hyviä ja asiallisia, joista itsekin on saanut apua, olen lisännyt omiin kirjanmerkkeihini. Sitä kautta ei tarvitse sortua menemään sinne osioiden etusivuille ja aukaisemaan niitä epäilyttäviä otsikoita.

Tosin, olen huomannut myös sen, että ihan jotkut asiallisetkin keskustelut kääntyvät tappeluksi sen vuoksi, kun joku uskaltaa mielipiteensä ilmaista. Siinäkin usein ihmettelen sitä, miksi on niin kovin väärin sanoa se oma mielipide. Vai onko se juuri osasyy siihen hevosihmisten katkeroitumiseen? Se, että kun mielipiteet tyrmätään, niin sitä katkeroituu ja kostaa sen muille?

Toivoisin kyllä niin kovasti, että sekin paikka siistiytyisi joskus. Ehkä se on turha toive?

Näihin pohdintoihin ja seuraavaan kertaan siis.

Herra Suomenhevonen

2011-11-03T09:05:00.000-07:00

Tarkoitukseni olisi siis nyt vetäistä hieman tarkempi esittely Ulmarista, koska varsinaisesti heppakuulumisia ei toistaiseksi ole. Tänään oli tarkoitus käydä Jasulla ratsastamassa, mutta en sitten päässytkään. Mulla ois tosin kyllä ollu kaikki ratsastuskamppeetkin tuolla kotitallilla, joten sekin olisi tuottanut hitusen ongelmia :D

Mutta palataanpas pääasiaan. Mistä kaikki sitten alkoi?
Kaikki alkoi vuonna -07 eli suomenhevosen 100-vuotis juhlavuotena. Mut pestattiin päivän varoitusajalla ratsastamaan sh-tapahtumaan ruunaa, jota en ollut koskaan nähnytkään. Hieman jänniti, vieras hevonen, joka on sille vieraassa paikassa ja tapahtuma suht iso. Ratsastuksen lisäksi piti kaikkia innokkaita lapsia talutella.
En sanoisi, että meidän kohtaaminen oli ihan rakkautta ensisilmäyksellä. Kuitenkin itselle tuli silloin sellainen pieni jännä tunne "tuossa on sitä jotain". Tuon tapahtuman jälkeen aloin sitten käymään kerran viikkoon Ulmaria ratsastamassa sen kotitallilla. Sen omisti vanhempi mies, aiemmin tallilla oli ollut ratsastustoimintaakin, mutta se oli sitten jäänyt, kun opettaja oli lähtenyt muualle.
Liekö ollut sh-tapahtumassa silloin herralla jotain vieraanpaikan koreutta tai muuta, koska omalla tallillaan oli lievästi sanoen erilainen ratsastaa. Vauhtia löyty välillä vähän liikaakin. Silti itsepintaisesti jatkoin ja alkoi lopulta toimiakin ihan hyvin.

Joskus siinä kevätpuolella -08 jäi hieman taukoa herran ratsastuksessa. Sitten kuultiin tutulta, että ois myynnissä ja aika äkkiä oli päätös tehty, että meille se tulee. Toukokuun lopussa saatiin Ukko sitten kotia, harmi vain, että oli melkoisen lohduton näky, raukka. Lihakset oli selästä kadonneet teille tietymättömille, matoja oli, kaviot kamalassa kunnossa ja heinämaha. Edellinen omistaja ei suhtautunut kovin asiantuntevasti hevosiinsa ja madotukset sille oli sama kuin kirjallinen hepreaa. Alle pistän kuvaa muutoksesta, mitä hevonen on kokenut. Ja kuten huomaattekin, ylimpänä "tuorein" kuva ja alimpana on herran kunto, kun se tuli meille. Olisi huonosta kunnosta "parempaakin" matskua, ts. näkyisi kaikki paremmin, miten sillä oli pyllykin aivan kulmikas, mutta ne kuvat on äitini koneella. Mutta näkee sen kunnon varmaan tuostakin tarpeeksi...

Raukkaparka herätti itse kenessäkin sääliä olemuksellaan, olihan se kyllä ihan reppana silloin.
Ratsastuksellisestikin siinä oli melkolailla tekemistä. Perus kunnon kohotus oli toki ensimmäinen tehtävä, sen jälkeen alettiin kaivelemaan vanhoja, ruostuneita taitoja esille. Lisäksi piti opettaa pois sellainen ikävä tapa kuin hyöriminen selkään nousussa, parhaimmillaan pyörittiin lähelle kymmenen minuuttia ennen kuin herra seisoi paikallaan.. Ennen sille oltiin aina vauhdilla selkään hypätty, joten siitä oli sen hyörinnän sitten oppinut.
Alla taasen kuvaa ratsastuksellisesta muutoksesta.
Kouluratsastusta mentäessä pyritään menemään ns. "oikeinpäin", mutta sanotaan nyt näin, että esimerkiksi maastossa me mennään miten mennään, siellä jätetään kenttäjutut pois ajatuksista ja rauhoitutaan ja tyhjennetään aivoja :D Itse en oo niinkään sen niskan perään tuijottaja, meillä mennään silleen kuin itsestä ja hevosesta parhaimmalta, rennoimmalta ja mukavimmalta tuntuu.

tässä siis "kouluratsastuksellista" muutosta

Kuitenkin, vaikka tuo välillä omaa sellaista suomenhevosen jääräpäisyyttä, sen on omalla tavallaan ihanan nöyrä ja haluaa miellyttää ihmistä. Lisäksi sen on erittäin herkkä ratsastaa ja kun ollaan opittu toisemme tuntemaan, sen saa itse melkein ajatuksella kulkemaan, jos näin voidaan sanoa :)
Joskin onhan siinä ainakin yksi asia, minkä voisin muuttaa. Nimittäin sen, että se voisi jättää tuon säikkymisen hieman vähemmälle :D Maastoillessa joskus mennään ihan kuin missään ei olisi mitään, mutta välillä on sellaisia päiviä, että joka puskan takaa hyökkää varmasti vähintään viisikymmentä mörköä, joita pitää säpsyä, väistellä, loikkia karkuun, syöksähdellä jne. Hassu hevonen, joskus mietin kyllä mitä ihmettä sen päässä liikkuu... :D

höpsö :)

Välillä käyttäydytään myös kuin pieni keskenkasvuinen varsa, vaikka aletaan oikeasti olla jo pappa-puolella. Erityistä lempipuuhaa on myös aitalankkuihin ja tolppiin notkuminen ja takamuksen hinkkaaminen. Omistajan iloksi tietenkin, huoh. Mikä sen mukavempaa kuin korjailla kaatuneita tai puolillaan nurin olevia aitoja... Ja sama kuinka syvälle tolpat hakkaa, niin nurin ne silti on :D

2010 maaliskuussa meillä kävi pienoinen onnettomuus. Ulmari ja Heluna olivat keskenään tarhassa, heinät oli justiinsa syöty, joten arvon rouvamme alkoi aikansa kuluksi sitten kiusata Ullea. Ensin korvat luimussa perässä juoksemista, sitten tarjottiin takakaviota. Oltiin just tuomassa siskoni kanssa lisää heinää tarhaan kun tamma potkas vähän napakammin Ulmaria. Kuultiin omituinen paukahdus, ihan kuin joku ois pakkasella oksan katkaissu. Molemmat hevoset kuitenkin käveli ihan normaalisti portille vastaan, joten ei sitten kiinnitetty asiaan enempää huomiota.
Illalla menin sitten hakemaan hevosia talliin, ja järkytys oli kyllä suuri kun reppana oli aivan kolmijalkainen. Ei paljon pystynyt varaamaan painoa jalalleen ja näytti niin tuskaiselta, kun talliin talutti, että meinasi omistajallakin kyynel tipahtaa.
Eläinlääkäri pääsi sitten seuraavana päivänä tulemaa. Kinner oli paksu kuin jalkapallo, mutta hevonen ei enää ollutkaan kolmijalkainen. Melkein normaalisti tallusti pihalla, kun ell liikkeitä katsoi... Kehotti kuitenkin viemään klinikalle kuviin. Pistettiin siis hevonen koppiin ja kohti Oulua.
Oulussa sitten ultrattiin ja otettiin röntgenit ja röntgenissähän se murtuma sitten selkeään näkyikin. Puikkoluu oli poikki. Onni onnettomuudessa oli se, että luu oli murtunut niin siististi, että leikkausta ei tarvittu ja Oulun lääkärit sanoivat, että tuskin tulee edes pahemmin liikaluuta kehittämään. Selvisimme siis antibioottikuurilla ja neljän viikon seisontalomalla. Ulkoilu lupa oli, kunhan tarha olisi karsinan kokoinen. Mahdollisimman vähän siis sai kävellä ja liikkua, jotta murtuma ei luutuisi väärin ja alkaisi painamaan hankosidettä.

Kuulosti meille erittäin helpolta hommalta, mutta väärässä oltiin... Nimittäin herran pää ei yksinkertaisesti kestä seisomista, saati niin pienessä kopperossa ja niin kauan, sehän oli suoraan sanoen aivan kamalaa. Matkat tallista tarhaan ja takaisin eivät tuottaneet ongelmaa, mutta tarhassa oleminen kyllä. Oli päättäväisesti sitä mieltä, että minähän en täällä seiso. Se hyppi, pomppi, pukitteli, muuten riekkui ja jopa ravasi siinä omassa karsinan kokoisessa pienessä tarhassaan. Silmät lautasina sai kattoa, että miten nuinkin iso hevonen ravaa tarhassa, jonka koko oli ehkä 4x4 metriä. Ei siinä ymmärrys riittänyt :D

Onneksi riekkumisesta ei ollut paranemisen kannalta ollut mitään haittaa. Siinä saatiin huokaista helpotuksesta. Vähän ylimääräistä luuta tietenkin oli tullut, mutta kaikki oli muuten hyvin.
Sitten päästiin pikkuhiljaa liikuttelemaan, joka sekin oli alkuun aivan katastrofaalista. Ensimmäisellä kerralla lähdettiin taluttaen maastoon. Ei mahtanut hevonen mennä metriäkään neljällä jalalla :D Hyppi pystyyn, pukitteli, syöksähteli, höselsi muuten vain ja taluttajalla, eli allekirjoittaneella, oli täysi työ pitää hevonen käpälissä vaikka sillä oli jopa kuolaimet suussa.
Se oli sellainen show, että ensimmäinen ajatus oli ei enää ikinä 4 viikon seisomislomia, KIITOS.
Pikkuhiljaa hevonenkin kuitenkin alkoi järkiintyä :D Pari viikkoa mentiin taluttaen ja sitten pikkuhiljaa jo ratsastajaa selkään. Kesään mennessä oltiin päästy jo normaaliin rytmiin :)

Ensimmäisiä selässä käyntikertoja, itse toimin taluttajana, selässä Ukkelin hoitaja Jenni

Siitä lähtien Ulmari ja Heluna ovatkin tarhassa viettäneet eri puolilla. Laitumella pärjäävät hyvin keskenään, mutta tarhassa ei enää siinä vaiheessa kun sapuska loppuu turvan alta. Rouva kun on vähän turhan tarkka ruuasta, joten turvallisuuden (ja omistajan mielenterveyden) kannalta parempi pitää pollet eri tarhoissa, vaikka tarhan aitojen yli kavereita ollaankin :--)

Ja nykyään kun on tuo piskuinen pippuriponi, niin poni sitten majailee Ulmarin kanssa. On se välillä Helunankin kanssa ollut, mutta tässäkin pätee vähän sama kuin Ullella, ponin turvallisuuden kannalta sen on parempi majailla ruunan kanssa, koska se ei sitä niin paljoa kyykytä ja komentele. Mitä nyt välillä maistelee takamuksesta... :D

Sellaista tarinaa nyt tällä kertaa, hieman avausta meidän tarinaamme. Ulmari on minulle se Elämäni Hevonen. Rakkaus isolla R:llä. Välillä aivan järjettömän raivostuttava ja kakaramaisesti käyttäytyvä jääräpää, mutta silti niin ihana ja suloinen ja rakas karvakorva, että en koskaan sitä pois vaihtaisi.
Kolme ja puolivuotta taivalta takana, toivottavasti vielä monta monituista vuotta edessä :)
Nyt tuli niin kova ikävä tuota höpsöä, että viikonloppuna otan kyllä ilon irti kaikesta ajasta :)

oisipa jo kunnolla talvi ja lunta... :)

#1

2011-11-02T10:22:00.000-07:00

Päätinpäs nyt aloitella hevosblogin kirjoittelun. Mulla on toinenkin blogi olemassa, mutta koska osa lukijakunnasta kuului sarjaan "ei-hevosihmiset" ja heitä ei kiinnostanut aina kovinkaan lukea joskus pitempiäkin vuodatuksia hevosasioista, päätin sitten aloitella heppajutuille ihan oman blogin.

Eli voisin tähän alkuun kertoa hieman itsestäni. Olen siis 20-vuotias nuori nainen, hevosia olen harrastanut noin kymmenen vuotta. En harrasta kisausta tai treenausta, vaan olen tälläinen "puskaratsastaja". Toki oman kanssa treenataan välillä koulua ja hypätäänkin joskus, mutta se on vain omaksi iloksi treenausta.

Ja kyllä, kuten luit edellisestä lauseesta, minulla on oma hevonen. Omistuksessani siis on herra Suomenhevonen isolla S:llä. Ruuna"poika", 19 vuotta vanha mamman oma ylpeys. Toukokuusta 2008 asti omistuksessa ollut, yhteistä taivalta kuitenkin jo vuodesta -07. Tasoa vahva heB, joskin kun omistaja jaksaa enemmänkin pakertaa, irtoaa myös heA juttuja ja jopa laukanvaihto askeleessakin. Esteitä pompitaan joskus oman mielen virkistykseksi ehkä kerran kuussa. Pieniä enää, kerran on puikkoluu hajonnut, joten pelkuriomistaja ei halua ottaa enää riskejä sen suhteen, vaikka ell silloin sanoikin, että ei pitäisi kummemmin vaikuttaa normaaliin harrastekäyttöön. Joskus huimassa nuoruudessaan ruuna on hypännyt ratsastajan kanssa 110. Hypätä se kyllä tykkää, joskin joskus esteet saattaa olla pelottavan näköisiä ja on otettava hassuja leijonaloikkia...
Jaa niin, haluatte varmaan tietää herra Suomenhevosen nimenkin, jotta tiedätte mistä lukea. Herra Suomenhevonen on nimeltänsä Ulmar. Eli tutummin Ulle tai Ukko tai Ukkeli. Tai milloin mikäkin, rakkaalla lapsella kun on monta nimeä, kuten tavallista.
Punarautias läsipää, kommee ku mikä. Tosin kauneus on katsojan silmässä ja omistaja voi tässä tapauksessa olla hieman puolueellinen, heh. No, alla kuvaa niin voitte itse mielipiteen muodostaa :)

omistajan ylpeys ja silmäterä. (c) Jenni P.

Sitten niihin muihin tapauksiin, jotka varmasti säännöllisesti vierailevat blogissani. Herra Suomenhevosen tallikavereina asustelee lämminverinen Tamma (tosiaan tamma isolla T:llä) ja pieni ja pippurinen shetlanninponitamma. Naisten vallan alla siis joutuu raukka olemaan. Jos näin vitsinä heitetään ;D Tosiasiassa neiti shettis on se jota komentaa nämä kaksi muuta, mutta ei nyt asiasta sen enempää.
Rouva Tamma, eli Racing Kate, tutummin Heluna tai Hellu (tai toisinaan myös Mammaksi kutsutaan) on sisareni omistama amerikkalainen lämminverinen. Vuosimalli on -93 ja entinen ammatti ravuri, nykyinen ammatti on siis ratsu. Saapui meille myöskin toukokuussa 2008. Osaa olla hyvin tammamainen ja tammamaiseen tapaan osaa myös nykäistä herneen syvälle nenäänsä, anteeksi, turpaansa, jos siihen on vain aihetta (aina ei ole välttämättä aihettakaan). Laumamme kiistaton kuningatar ja muiden kyykyttäjä. Ihmisten kanssa taasen toimii erinomaisesti (jos siis ei lasketa sitä että vetäisee toisinaan sen herneen nenään) ja ratsastaessakin on oikein mukava. Koulua menee heC suunnilleen. Osaa myös muita koukeroita, kuten pohkeenväistöä ja takaosan käännöstä. Esteistä kuumuu ja innostuu valtavasti ja omaa suht hyvän hyppytyylinkin. Korkeimmillaan on taidettu rouvalla hypätä noin 70 senttiä.
Toimii myös ajohommissa loistavasti.

Pippuriponimme on sitten nuorin porukasta. 6-vuotias, hieman kakara vielä. Ylikorkeaksi venähtänyt ponin pullukka, jekkuja ja jäyniä ois vaikka millä mitalla. Toimii kuitenkin ihan hyvin ratsastaessa, joskus saattaa tulla pukkeja. Ajoponina myöskin mainio.
Poni, Metsäpirtin Lulu eli Lulu, tuli meille noin vuosi sitten tarkalleen. Sitä ennen on ollut myös kesän 2010 ylläpidossa. Ei vielä varsinaisesti ole omamme.
Allekirjoittanut käy myös toisinaan itse ponipullukan selässä läpiratsastuksilla, ehkä noin 2-5 kertaa kuussa. Painon puolesta pystyn hyvin menemään, mutta koikkakoipena jalkani ovat kyllä turhan pitkät, vaikka en sinänsä niin hirveän pitkä muuten ole :D Valitettavasti täälläpäin ei vain ole sopivia poniratsastajia kunnolla. Onneksi sentään yksi sopiva tyttö käy ratsastamassa ponia.
Koulutustasoltaan Lulu on heÖ, veikkaan vahvasti. Osaa käynnit, ravit, laukat kumpaankin suuntaan, pysähdykset ym jotkut perusjutut. Lisäksi osaa hieman väistää pohjetta (eli pohkeenväistöä). Ponnua ponilla sit taasen on paljonkin, tykkää ja osaa hypätä kun vaan kehtaa :) Korkeimmillaan Lululla on nyt hypätty ratsastajan kanssa noin 60 cm, yksittäisenä taidettu enemmänkin.

pippuriponi

Siinä oli siis meidän laumamme, joka esiintyy blogissani. Lauma asustelee vanhempieni kotona, itse kun en voi vuokrakämpän takapihalle hevosta majottaa ja vuokratallilla pitäminen on opiskelijabudjetillani liian kallista. Ja onhan tuon oman herran mukavempi olla kavereiden kanssa "kotosalla", jossa se on nyt sen reilut kolme vuotta asunut. Stressaava poikakin välillä, eikä viihdy isolla tallilla isossa vilinässä.

Jepjep. Sitten blogissani seikkailee omien lisäksi vuokra/liikutushevoseni. En sanoisi vuokrahepaksi, koska saan ko. hevosella ilmaiseksi mennä tallihommia vastaan. Liikutushevoseni on myöskin suomenhevonen. Tamma, tukkajumala nimeltään Jasun Muisto eli Jasu. Voi kun sellaisen harjan sais omallekin... Alempaa voitte itsekin neitokaisen tukan katsoa ;) Jasu on siis 12-vuotias. Toimii maastoiluhevosena, eli ei oikeastaan osaa kummemmin mitään. Ja ei sillä, omistaa vain lännensatulan. Tosin en valita, lännensatula ois itselläkin haaveissa omalle herralle.
Maastot on aivan upeat, on paikkoja mitä koluta, eikä yhdellä kerralla tosiaankaan kaikkia ehdi käydä. Itselläkin varmasti suurinosa maastoista käymättä vielä, tosin en ole monesti vielä kävässytkään Jasulla ratsastamassa.
Maastoillessa Jasu on oikein kiva hevonen, joskin hyvinkin vauhdikas tapaus :) Reippaus ei kyllä itseä haittaa, onhan tuo oma ruunakin vähän pirtsakampi tapaus.

kommee tukka, eikös?

Mutta tässä nyt vähän avausta tulevasta. Sen verran vielä selvennän, että jos joku miettii miksi mulla on liikutettava kun on omakin, niin asun itse opiskelujeni takia viikot toisella paikkakunnalla kuin oman hevoseni on. Tämä on sinänsä harmi, mielellään omalla menisin enemmänkin kuin vain viikonloppuisin. Onneksi viikoilla äitini kuitenkin liikuttelee herraa, että ei ihan kuitenkaan koko viikkoa seisoksi ;) Jasulla sitten käyn aina kerran viikkoon piristämässä itseäni ;D
Näiden "vakionaamojen" lisäksi varmasti tulee myös muita hevosia esiintymään, toisinaan tulee luultavasti käytyä muilla talleillakin ratsastamassa.

Sellaista siis luvassa. Blogia päivitän kun on päiviteltävää ja luvassa on ainakin hieman enemmän esittelyä herra Suomenhevosesta, sekä sitten postaus omasta hevosharrastuksestani.
Tervetuloa seurailemaan :)